EO-karsintakilpailut 28.1.-29.1.2017

European Open -kisojen ensimmäiset karsintakilpailut järjestettiin Tampereella TAMSKin hallilla viime viikonloppuna. Karsintakilpailuihin oli ilmoittautunut yhteensä 70 minikoirakkoa, 103 medikoirakkoa ja 127 maksikoirakkoa. Minit ja medit kisasivat lauantaina ja maksit sunnuntaina. Lähtölistojen perusteella ATT:tä edustavia koirakoita oli yhteensä paikalla 7 koirakkoa. Mineissä allekirjoittanut shetlanninlammaskoira Stellan kanssa. Medeissä Suvi Reini & kooikerhondje Maggie, Fanny Lindfors & shetlanninlammaskoira Noona ja Jenna Kantola & shetlanninlammaskoira Riski. Makseissa Esa Lehdistö & bordercollie Becks, Kaisa Kivi & australianpaimenkoira Chili ja Mia Tikkanen & australiankelpie Kasku. 

 

Yleistä tietoa European Open -kisasta:

EO 2017 –joukkue valitaan kolmessa karsintakilpailussa, joista jokaisessa koirakko suorittaa kolme rataa. Suoritukset pisteytetään maajoukkuekarsinnoista tutulla tavalla, mutta tuloksiin lasketaan vain kunkin koirakon kaksi parasta rataa kunakin viikonloppuna. European Open on vuosittain FCI:n myöntämä arvostettu kansainvälinen agilitykilpailu, jonne kukin maa voi lähettää 32 koirakon joukkueen. EO-kilpailussa kisataan sekä yksilö- että joukkuemestaruuksista ja tänä vuonna kilpailu käydään 28.-30.7.2017 Salice Termessä, Italiassa. Vuodesta 2009 lähtien Suomelta on lähtenyt EO-kilpailuun aina täysi joukkue. Aikaisemmin paikat on täytetty vanhan ranking-listan perusteella. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa kyseisiin kisoihin paikat täytetään karsintakilpailujen perusteella.

Jokaiselta karsintaviikonlopulta pääsee joukkueeseen neljä maksikoirakkoa, kolme medi- ja minikoirakkoa, lukuun ottamatta Vantaan karsintakisoja, jolloin jokaisesta säkäluokasta pääsee joukkueeseen neljä parhainta yhteistuloksen tehnyttä koirakkoa. Joukkuepaikka siirtyy eteenpäin seuraavalle, jos lippu Italiaan on jo ansaittu aikaisemmasta karsintakilpailusta. Kymmenen parhaiten sijoittunutta mitataan ja kahdeksan parasta saavat lipun tuleviin maajoukkuekarsintoihin. Seuraavat karsintakilpailut järjestetään Vantaalla Racinel Areenalla 18.2.-19.2.2017 ja kolmannet karsintakilpailut käydään Kemin Junkohallissa 1.-2.4.2017. Karsintakilpailuihin saa osallistua kustakin kokoluokasta 160 koirakkoa Sagin agilityrankingin mukaan. Kilpailut pyritään ottamaan aina täyteen, mutta kuten viime viikonlopun lähtölistoista huomattiin, tämä osallistujamäärä ei tullut missään kokoluokassa täyteen, vaikka ilmoittautumisoikeus avattiin ilmoittautumisajankohdan jälkeen kaikille kolmosluokan koirakoille.

Lähde: Agilityliitto.fi

Raportti Tampereen karsintakilpailuista, kisatunnelmia ja –tuloksia

Viime lauantaina herätyskello soi 4:30 ja auto starttasi kohti Tamperetta täsmällisesti 6:00. Aikainen herätys väsytti kartturia, mutta kunnon aamupalatankkauksella ja kisapaikalla suoritetun lämmittelyn avulla väsymyskin unohtui. Kisapaikalla ilmoittautuminen sujui kuten kisoissa yleensä ja koirat sai ottaa häkkeihin odottamaan hallin sisäpuolelle, toisin kuten maajoukkuekarsinnoissa. Lähtöjärjestys oli määrätty rankingin käänteisessä järjestyksessä, joten lämmittelyaikaa riitti runsaasti ennen omaa rataantutustumis- ja suoritusvuoroa. Siinä riitti tarpeeksi aikaa myös kisafiiliksen hakemiselle ja jotenkin kummasti olen huomannut, että omalla kohdallani se onnistuu paremmin mitä isommat kisat kyseessä. 

  

Kaikki miniluokan radat olivat mielestäni sopivan haastavia, vaihtelevia profiileiltaan ja meneviä. Jokaisen radan välissä tuli liikutettua Stellaa sekä sisällä että ulkona. Hallissa oli hienosti järjestetty sopiva lämmittelyalue, jossa kävimme myös ottamassa lämpöä ennen radalle menoa. Erillisiä tuomarinpuhutteluja ei ollut ja rataantutustumisaikaa oli normaalisti. Ensimmäinen minien agilityrata oli Marja Lahikaisen käsialaa. Rata sujui muuten suunnitelmien mukaan, mutta jokin tekijä sai kisasuorituksen aikana muuttamaan muutamassa kohdassa omia ohjaussuunnitelmia. Stellan kanssa nuo pienet sekuntien sadaosien erot kiritään umpeen tarkkaan harkituilla ohjausvalinnoilla, joten tunsin että parantamisen varaa tältä radalta jäi. Nollatuloksella kuitenkin maaliin ja sijoitus kovatasoisessa kisassa kuitenkin tällä radalla yhdeksäs.

Seuraavaksi oli vuorossa hyppyrata, joka oli Heidi Viitaniemen käsialaa. Kilpailut käytiin kahdella kentällä samanaikaisesti, joten kauaa ei tarvinnut ensimmäisen radan jälkeen odottaa seuraavaa rataantutustumista. Hyppyradalle lähdettiin asenteella ”kaikki tai ei mitään”, koska rimat oli nostettu tappiin ja tiesin meidän jäävän joka tapauksessa ajallisesti muille. Ratasuoritus oli minun ja Stellan osalta hyvin onnistunut ja asenne oli kohdillaan. Kuitenkin yhden askeleen puuttuessa kiihtyneessä vauhdissa kontakti putosi koiraan ja Stella tuli esteestä ohi. Jatkoin kuitenkin hyvillä mielin radan loppuun eikä Stella ehtinyt huomaamaan minun virhettäni. Tajusin oman virheeni sillä sekunnilla kun se pääsi tapahtumaan enkä jäänyt sitä sen enempää murehtimaan. 

 

Kolmannella, Esa Muotkan tuomaroimalla, radalla oli mielestäni päivän radoista eniten haastetta. Kepeille vienti näytti tuottavan eniten haasteita alkupään koirakoille. Lisäksi keinulta irtoaminen oli monille radan kompastuskivenä. Tiesin että onnistuneella radalla, minun ja Stellan sijoitus voisi vielä nousta huomattavasti, koska olimme keränneet pisteitä vasta yhdeltä radalta. Tulosajattelun sijaan keskityin omaan tekemiseen ja keskityin eniten rataantutustumisessa keppien ohjausvalinnan valitsemiseen, joka tuntui olevan meille ohjauksellisesti haastavin kohta. Tälle radalle mentäessä jännitti selkeästi eniten, mutta olo oli kuitenkin luottavainen. Vedettiin täysillä, onnistuttiin ohjauksissa ja tehtiin sujuvan oloinen nollarata. Loppumetreillä meinasin itse juosta muuria päin, mutta maalissa sekin oli jo unohtunut ja pystyin täysillä iloitsemaan meidän onnistumisesta palkaten Stellaa lelulla. Tältä radalta sijoituimme hienosti 5.sijalle!

Oli hienoa huomata, että emme olleet ainoita Stellan kanssa, jotka olivat tulleet paikan päälle hakemaan lisää arvokisakokemusta realistiset tavoitteet mielessä. Monet, joita kisapaikalla jututin, olivat lähteneet paikalle juurikin kokemusmielessä. Näihin karkeloihin voi siis osallistua, vaikka ei tavoitteena olisikaan lähteä EO-kilpailuihin! Nämä kilpailut olivat meille hyvä mahdollisuus harjoitella asennetta tekemiseen arvokisa-ympäristössä. Lisäksi, olen vain kerta kaikkiaan niin iloinen siitä, että pääsin starttaamaan Stellan kanssa, jonka kanssa agilityn harrastaminen ei ole vuoden 2014 loukkaantumisten jälkeen ollut itsestäänselvyys. 

 

Stellan ja minun osalta sijoitus riitti yhteistuloksissa 13. sijalle., johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Hyvin pienet aikaerot ratkaisivat mineissä yhteispisteet EO-joukkuesijoitusten ulkopuolella ja ihanneaika määräytyi kullakin radalla viiden nopeimpien nollaratojen tekijöiden mukaan. Yhteistulosten sijoituksella ei tässä kohtaa ollut minulle ja Stellalle suurempaa merkitystä, koska Stellalla on jo viime vuoden maajoukkuekarsintojen sijoituksen perusteella osallistumisoikeus tuleviin maajoukkuekarsintoihin. EO-joukkueeseen Stellan vauhti ei tässä kohtaa kisakautta, jossa huippukuntoon on vielä pitkä matka, olisi kuitenkaan riittänyt. 

Muissa kokoluokissa Agility-Team Turku ry:tä edustavat koirakot sijoittuivat seuraavasti. Jenna Kantola & Riski ylsivät yhteistuloksissa medien 34.sijalle kolmannelta radalta tehdyn agilitynollan turvin. Suvi Reini & Maggie tekivät myös nollaradan kolmannelta radalta ja sijoittuivat medeissä sijalle 39. Makseissa Mia Tikkanen & Kasku sijoittuivat yhteistuloksissa sijalle 27 ensimmäiseltä agilityradalta tehdyn nollatuloksen ansiosta. Suuri osa osallistujista jäi jokaisessa kokoluokassa jaetulle jumbosijalle kolmen hylkäyksen vuoksi, mukaan lukien ATT:ltä loput osallistuneet koirakot.

 

Kisajärjestelyiltään ja -tunnelmaltaan nämä kilpailut olivat mielestäni hyvin onnistuneet. Kannustan myös muita ATT:tä edustavia ja kolmosluokassa kisaavia koirakoita lähtemään mukaan näihin vähän isomman luokan kisoihin. On hyvä pitää mielessä, että Suomessa ei järjestetä kovin monia ”isoja kilpailuja” vuosittain, mutta EO-karsintakilpailujen myötä, niitä on taas muutama enemmän. Hyvää harjoitusta esimerkiksi niille, jotka jännittävät kovasti arvokisoja, kuten myös niille, joilla on kisakokemusta tarvitseva kisakoira. Agilityssa kaikki on myös mahdollista, joten aina on totta kai mahdollisuus Suomen EO-maajoukkuepaikan saavuttamiselle tai maajoukkuekarsintoihin osallistumisoikeuden voittamiselle. 

 

Teksti ja kuvat: Sonia Delatte, ATT:n jäsen ja ryhmäkouluttaja