Agilitya harvinaisen rodun kanssa - perunkarvatonkoira Rimma

Teksti: Erja Lindstedt

Agility on harrastus, joka sopii monenlaisille koirille. Tällä kertaa blogissa esiintyy pieni perunkarvatonkoira Rimma 3v. Perunkarvatonkoiran hyviä ominaisuuksia agilityä ajatellen ovat kevyt ja kestävä, kaikin tavoin liioittelematon rakenne. Ne ovat nopeita ja ketteriä koiria.

Kun meille muutti perunkarvatonkoira Rimma, oli minulle alusta asti selvää että se tulee kulkemaan mukana harrastuksissa kuten meidän muutkin koirat. Harrastukset valittaisiin tietenkin koiran mukaan, mutta kovasti toivoin itselleni agilitykaveria.

Rimma on karvallinen perunkarvatonkoira. Kuva: Taru Lehtonen

Perunkarvatonkoira on tyypillisesti luonteeltaan alkukantainen. Rimma on hyvin herkkä ja häiriöt vaikeuttavat sen keskittymistä välillä tosi paljon. Se on myös huomattavasti haastavampi motivoida kuin vaikkapa meidän mittelspitzit, joiden kanssa olen aiemmin tottunut harrastamaan. Rimman kanssa harrastaminen on ollut lopulta retki ihan uuteen ulottuvuuteen koiran kanssa yhdessä tekemisessä. Sen käytös voi koulutustilanteessa vaikuttaa siltä että sitä ei pätkääkään kiinnosta koko homma. Olen kuitenkin oppinut että jos se juoksee yksikseen ympäri kenttää, annettu tehtävä on sille liian vaikea tai sitten joku häiriö on sillä hetkellä liian suuri, eikä se pysty siinä tilanteessa muuta tekemään. Ristiriitaisissa tilanteissa Rimma tosiaan yleensä alkaa juosta ympäriinsä, näin se pyrkii helpottamaan hämmentynyttä oloaan. Tosin Rimma juoksee aika monissa muissakin tilanteissa. Se on ylipäätään kova tyttö juoksemaan!

Rimma taukomatolla

Nykyaikaiset koirankoulutusmetodit antavat onneksi toimivia ja koiralähtöisiä työkaluja ammattikouluttajien lisäksi meille tavan harrastajillekin. Rimmaa on alusta asti koulutettu pitkälti tarjoamisen kautta ja mahdollisimman operantisti. Kuitenkin sen tapauksessa ehkä suurin oivallus on ollut että sille opetettiin ”taukomatolle” meno. Matto on yleensä aina treenitilassa niin että Rimma voi halutessaan milloin tahansa mennä matolle. Jos tarjottu tehtävä on tavalla tai toisella Rimman mielestä mahdoton suorittaa, se valitsee maton. Tällöin tiedän että tehtävää pitää helpottaa, vaikkapa kääntää este niin ettei Rimman tarvitse suorittaa sitä kohti viereisellä kentällä olevaa kovaäänistä vierasta ihmistä. Tällä tavoin ollaan saavutettu täysin erilainen rento ja innokas meininki meidän treeneihin.

Rimma on aika fiksu koiraneiti. Usein se ketjuttaa asioita ja oppii välillä yhdellä naksautuksella jonkun ihan hassun liikesarjan. Se myös mallioppii hyvin helposti muita koiria seuraamalla. Tiukasti se seuraa usein tilannetta ja yrittää päätellä mistä asiasta muut saa palkkaa.

Rimma treenailee tällä hetkellä omatoimiajalla kanssani. Viime aikoina ollaan pystytty käyttämään myös ”Huutoaikoja” eli muilla kentillä voi jo olla voimakastakin häiriötä. Ryhmäpaikka en ole sille kuitenkaan vielä hakenut.

Rimman kanssa harrastaminen on minusta tosi antoisaa ja olen oppinut ihan valtavasti kouluttamisesta! Agilityssä edetään meidän omaan tahtiin. Jos kaikki menee hyvin, niin kisaamaankin lähdetään jonain päivänä, mutta aikataulutavoitteita en halua kisaamiselle laittaa enkä muutenkaan ottaa paineita asiasta.

Haluaisin tässä, kun tilaisuus on, kiittää erityisesti Tiina Kuusistoa, jolta olen saanut arvokkaita ohjeita ja rutkasti positiivista tsemppiä sekä Miia Anttilaa jonka kanssa on tovi jos toinenkin vietetty hallilla Rimman kanssa!

Rimma harrastaa agilitya. Kuva: Taru Lehtonen

Huom! Vaikka Rimman rotu on tässä jutussa voimakkaasti esillä, en mitenkään tahdo väittää että kaikki tämän rotuiset olisivat samalla tavoin haastavia kuin Rimma. Rotu on pieni, mutta silti Suomessakin on agilityssä kisaavia perunkarvatonkoiria.

RODUSTA

Perunkarvaton koiria tuotiin ensimmäistä kertaa Eurooppaan löytöretkeilijöiden mukana. Karvattomia koiria on esitetty Andien yhteiskuntien taiteessa jo tuhansia vuosia. Niihin liittyy uskomuksia ja tarinoita ja ne olivat arvostettuja päätellen siitä että karvaton koira kuvattiin usein papin, soturin tai muun tarinan päähenkilön vieressä.

Rotu on säilynyt viime vuosisatojen aikana pitkälti Perun rannikolla elävien maanviljelijöiden ansiosta. He pitävät kiinni uskomuksistaan joissa karvaton koira on tehokas apu reumatismiin ja kaikenlaisiin vaivoihin sekä tauteihin. Koirat myös pitävät viljavarastoja verottavan jyrsijäkannan kurissa. Sen epäileväinen ja varautunut luonne tekivät siitä hyvän vahdin. Nykyään kasvatuksessa he haluavat myös vahvistaa metsästysominaisuuksia (näöllä ajava koira). Näiden lisäksi se on tietenkin aina ollut mitä parhain seuralainen. Kun perunkarvatonkoirasta puhutaan elävänä muinaisjäänteenä, se ei ole kaukana totuudesta.

Lähde: SUKaRo:n kotisivut

Peppi, Rimman äiti, on karvaton versio perunkarvatonkoirasta