14.8.2017

Hyppy tuntemattomaan – Ensimmäistä kertaa Suomenmestaruuskisoihin

Asettamani tavoite päästä kisamaan SM-kisoihin toteutui pääsiäisenä Jyväskylässä tuplanollan myötä. Siitä alkoi valmistautuminen kohti Lappeenrantaan. Kaikki olisi uutta ja jännittävää, sillä tämän tapaista kisakokemusta ei vielä matkan varrelle ollut aiemmin tullutkaan. Aivan uutta olisi kilpailla yksilökisaajana, mutta sen lisäksi myös ATT:n medijoukkueen jäsenenä! 

Perjantai – matka kohti Lappeenrantaa

Perjantaina lähdin ajamaan kohti Lappeenrantaa. Neljässä ja puolessa tunnissa ehti hyvin pohdiskella, mitä oltaisiin tulossa kokemaan. Lappeenrantaan päästyä suuntasimme ensin hotelliin, jossa tavarat äkkiä huoneeseen. Pian matka kuitenkin jatkui kohti kisapaikkaa yhdessä seurakavereiden kanssa. Paikanpäällä kisapaikalla tapahtui ilmoittautuminen sekä kisateltan pystytys. Kisapuistosta löytyi kaksi jäähallia kilpailijoiden kisatelttojen käyttöön. Toinen halleista oli rajattu juoksunarttujen käyttöön – joten valikoiduimme ensimmäiseen halliin. 


Telttakylää jäähallissa, sekä ATT:n Manu, Loru ja Stella

Jäähalli oli hyvä ja rauhallinen paikka kisateltoille. Sisällä oli ihanan viileä kuumana kisapäivänä, sekä rauhallista. Lisäksi sinne kuuluivat kuulutukset joten koko ajan pystyi olemaan tilanteen tasalla. Seurasimme muutaman perjantain kisailijan suorituksen (3-luokan iltakisat), jonka jälkeen lähdimme takaisin kaupunkiin. Illalla osa seuralaisistamme kokoontui syömisen merkeissä. Ensikertalainen sai hyviä neuvoja kisapäivää varten. Yhdessä vietetty aika ennen kisoja toi hyvää energiaa seuraavan päivän kisoja ajatellen.


ATT:n jengiä syömässä perjantai-iltana

Lauantai – Hyppy tuntemattomaan

Lauantaiaamu alkoi jännittävissä tunnelmissa. Ensikertaiselle oli paljon ajateltavaa, mitä kaikkea päivä toisi mukanaan. Kisapaikalle siirryimme hyvissä ajoin seuraamaan kisojen kulkua. Jokaiselle kokoluokalle oli omat kenttänsä vieretysten. Pikkuhiljaa oma vuoro alkoi lähestymään ensimmäisten koirakoiden mentyä. Jännityksen määrä oli aivan älytön. 


Kisapaikka ja kolme ulkokenttää
 
Teltassa lepäämässä ja katsomassa livestreamiä ennen omaa ratasuoritusta

Medien radan oli suunnitellut Rauno Virta. Makseilla Petteri Kerminen sekä mineillä italialainen tuomari Sandra Deidda. Joukkueita oli yhteensä 219 (66 mini, 69 medi ja 84 maxijoukkuetta). Maxeille sijoitus joukkueradalta 9! ATT MINIT KULTAA! Onnea koko joukkueelle: Sonia & Stella, Katja & Ässä, Petra & Manu, Emma & Niki, sekä Rita & Poca. Huippusuoritus koko joukkueelta!!

Sunnuntai – ”Don´t fear!”

Sunnuntaiaamu alkoi hyvissä tunnelmissa. Edellisen pitkän päivän jälkeen uni oli maistunut. Aamupalan jälkeen malttamattomana kohti kisapaikkaa. Medien yksilöiden hyppyradan tuomarina toimi Italialainen Sandra Deidda. Maxeilla Rauno Virta sekä mineillä Petteri Kerminen. Itselleni italialainen Sandra oli aivan vieras tuomari. Jännityksellä tietenkin odottaen mitä hän olisi meille keksinyt.

Rohkeutta radalle antoi tuomarin puhuttelu. Sanda painotti ”Don’t fear” – älä pelkää, tällä radalla pitää uskaltaa ohjata ja liikkua – muuten siitä ei selviä. Puhuttelu antoi itselle paljon rohkeutta lähteä tutustumaan rataan. Meidän rata: https://www.youtube.com/watch?v=2YT6x4obess
 
Kisailijoita yksilöissä yhteensä 708, mineissä 214 – medeissä 242, sekä maxeissa 252.
ATT:ltä Suvi&Maggie sijalla 5 - onnittelut!

Jälkimainingit kisojen jälkeen 

Askel arvokisamaailmaan tuli otettua. Harppaus tuntui isolta mutta totisesti sen arvoiselta. Matkan varrella tuli ihan älytön määrä lisäoppia ja kokemusta. Viikonloppu kului nopeasti yhdessä ystävien kanssa. Iso kiitos kaikille! Tämän kokemuksen tuomana on hyvä jatkaa harrastamista, kisaamista sekä unelmointia eteenpäin.
 
Keep dreaming

Sanna ja Loru 


Teksti: Sanna Hovila

1 kommentti:

  1. Matkailu avartaa ja tekemällä oppii. Varmasti todella hieno reissu. Arvokisat ovat ihan oma maailmansa ja vaikka niitä on Turun seudulla ollut tiheään, niin muualle Suomeen matkaaminen on kokemuksen ja oppimisen kannalta myös erittäin tärkeätä. On ihan eri tavoite ottaa itsestään kaikki irti hotelliyön jälkeen kuin jos on matkustanut 160 km Helsinkiin tai Tampereelle. Tunnelma on eri ja vatsassa kipristelee useimmilla vähän enemmän. Keskittyminen jää helposti vajaaksi tai menee hieman yli henkilöstä riippuen. Toiset ovat kuin viilipyttyjä tai vain näyttävät siltä. Hienoa kuitenkin on, että rohkeasti kokeilemalla oppii.

    VastaaPoista