Asettamani tavoite päästä kisamaan
SM-kisoihin toteutui pääsiäisenä Jyväskylässä tuplanollan
myötä. Siitä alkoi valmistautuminen kohti Lappeenrantaan. Kaikki
olisi uutta ja jännittävää, sillä tämän tapaista kisakokemusta
ei vielä matkan varrelle ollut aiemmin tullutkaan. Aivan uutta olisi
kilpailla yksilökisaajana, mutta sen lisäksi myös ATT:n
medijoukkueen jäsenenä!
Perjantai – matka kohti Lappeenrantaa
Perjantaina lähdin ajamaan kohti
Lappeenrantaa. Neljässä ja puolessa tunnissa ehti hyvin pohdiskella, mitä
oltaisiin tulossa kokemaan. Lappeenrantaan päästyä suuntasimme
ensin hotelliin, jossa tavarat äkkiä huoneeseen. Pian matka
kuitenkin jatkui kohti kisapaikkaa yhdessä seurakavereiden kanssa.
Paikanpäällä kisapaikalla tapahtui ilmoittautuminen sekä
kisateltan pystytys. Kisapuistosta löytyi kaksi jäähallia
kilpailijoiden kisatelttojen käyttöön. Toinen halleista oli
rajattu juoksunarttujen käyttöön – joten valikoiduimme
ensimmäiseen halliin.
Telttakylää jäähallissa, sekä ATT:n Manu, Loru ja Stella |
Jäähalli oli hyvä ja rauhallinen
paikka kisateltoille. Sisällä oli ihanan viileä kuumana
kisapäivänä, sekä rauhallista. Lisäksi sinne kuuluivat
kuulutukset joten koko ajan pystyi olemaan tilanteen tasalla. Seurasimme muutaman perjantain
kisailijan suorituksen (3-luokan iltakisat), jonka jälkeen lähdimme
takaisin kaupunkiin. Illalla osa seuralaisistamme kokoontui
syömisen merkeissä. Ensikertalainen sai hyviä neuvoja kisapäivää
varten. Yhdessä vietetty aika ennen kisoja toi hyvää energiaa
seuraavan päivän kisoja ajatellen.
ATT:n jengiä syömässä perjantai-iltana |
Lauantai – Hyppy tuntemattomaan
Lauantaiaamu alkoi jännittävissä
tunnelmissa. Ensikertaiselle oli paljon ajateltavaa, mitä kaikkea
päivä toisi mukanaan. Kisapaikalle siirryimme hyvissä ajoin
seuraamaan kisojen kulkua. Jokaiselle kokoluokalle oli omat kenttänsä
vieretysten. Pikkuhiljaa oma vuoro alkoi
lähestymään ensimmäisten koirakoiden mentyä. Jännityksen määrä
oli aivan älytön.
Kisapaikka ja kolme ulkokenttää |
Medien radan oli suunnitellut Rauno
Virta. Makseilla Petteri Kerminen sekä mineillä italialainen
tuomari Sandra Deidda. Joukkueita oli yhteensä 219 (66 mini, 69 medi
ja 84 maxijoukkuetta). Maxeille sijoitus joukkueradalta 9! ATT MINIT KULTAA! Onnea koko
joukkueelle: Sonia & Stella, Katja & Ässä, Petra &
Manu, Emma & Niki, sekä Rita & Poca. Huippusuoritus koko
joukkueelta!!
Sunnuntai – ”Don´t fear!”
Sunnuntaiaamu alkoi hyvissä
tunnelmissa. Edellisen pitkän päivän jälkeen uni oli maistunut.
Aamupalan jälkeen malttamattomana kohti kisapaikkaa. Medien yksilöiden hyppyradan
tuomarina toimi Italialainen Sandra Deidda. Maxeilla Rauno Virta sekä
mineillä Petteri Kerminen. Itselleni italialainen Sandra oli aivan
vieras tuomari. Jännityksellä tietenkin odottaen mitä hän olisi
meille keksinyt.
Rohkeutta radalle antoi tuomarin
puhuttelu. Sanda painotti ”Don’t fear” – älä pelkää,
tällä radalla pitää uskaltaa ohjata ja liikkua – muuten siitä
ei selviä. Puhuttelu antoi itselle paljon rohkeutta lähteä
tutustumaan rataan. Meidän rata: https://www.youtube.com/watch?v=2YT6x4obess
Kisailijoita yksilöissä yhteensä
708, mineissä 214 – medeissä 242, sekä maxeissa 252.
ATT:ltä Suvi&Maggie sijalla 5 -
onnittelut!
Jälkimainingit kisojen jälkeen
Askel arvokisamaailmaan tuli otettua.
Harppaus tuntui isolta mutta totisesti sen arvoiselta. Matkan
varrella tuli ihan älytön määrä lisäoppia ja kokemusta.
Viikonloppu kului nopeasti yhdessä ystävien kanssa. Iso kiitos
kaikille! Tämän kokemuksen tuomana on hyvä
jatkaa harrastamista, kisaamista sekä unelmointia eteenpäin.
Keep dreaming
Teksti: Sanna Hovila
Matkailu avartaa ja tekemällä oppii. Varmasti todella hieno reissu. Arvokisat ovat ihan oma maailmansa ja vaikka niitä on Turun seudulla ollut tiheään, niin muualle Suomeen matkaaminen on kokemuksen ja oppimisen kannalta myös erittäin tärkeätä. On ihan eri tavoite ottaa itsestään kaikki irti hotelliyön jälkeen kuin jos on matkustanut 160 km Helsinkiin tai Tampereelle. Tunnelma on eri ja vatsassa kipristelee useimmilla vähän enemmän. Keskittyminen jää helposti vajaaksi tai menee hieman yli henkilöstä riippuen. Toiset ovat kuin viilipyttyjä tai vain näyttävät siltä. Hienoa kuitenkin on, että rohkeasti kokeilemalla oppii.
VastaaPoista