Sonia kertoi kaksi päivää ennen Tukholman-laivaan nousemista, mitä ajatuksia lähestyvät kilpailut herättävät:
Agility-Team Turku ry
2.10.2018
Sonia ja Stella valmistautuvat MM-kisoihin
Jäsenemme ja valmentajamme Sonia Delatte sekä sheltti Stella osallistuvat tänä viikonloppuna järjestettäviin maailmanmestaruuskilpailuihin Ruotsissa, Kristianstadissa. Miltä Soniasta tuntuu ennen lähtöä? Luottaako hän Stellan taitoihin? Millaista kannustusta Sonia toivoo saavansa kisapaikalla?
Sonia kertoi kaksi päivää ennen Tukholman-laivaan nousemista, mitä ajatuksia lähestyvät kilpailut herättävät:
Sonia kertoi kaksi päivää ennen Tukholman-laivaan nousemista, mitä ajatuksia lähestyvät kilpailut herättävät:
14.8.2017
Hyppy tuntemattomaan – Ensimmäistä kertaa Suomenmestaruuskisoihin
Asettamani tavoite päästä kisamaan
SM-kisoihin toteutui pääsiäisenä Jyväskylässä tuplanollan
myötä. Siitä alkoi valmistautuminen kohti Lappeenrantaan. Kaikki
olisi uutta ja jännittävää, sillä tämän tapaista kisakokemusta
ei vielä matkan varrelle ollut aiemmin tullutkaan. Aivan uutta olisi
kilpailla yksilökisaajana, mutta sen lisäksi myös ATT:n
medijoukkueen jäsenenä!
Perjantai – matka kohti Lappeenrantaa
Perjantaina lähdin ajamaan kohti
Lappeenrantaa. Neljässä ja puolessa tunnissa ehti hyvin pohdiskella, mitä
oltaisiin tulossa kokemaan. Lappeenrantaan päästyä suuntasimme
ensin hotelliin, jossa tavarat äkkiä huoneeseen. Pian matka
kuitenkin jatkui kohti kisapaikkaa yhdessä seurakavereiden kanssa.
Paikanpäällä kisapaikalla tapahtui ilmoittautuminen sekä
kisateltan pystytys. Kisapuistosta löytyi kaksi jäähallia
kilpailijoiden kisatelttojen käyttöön. Toinen halleista oli
rajattu juoksunarttujen käyttöön – joten valikoiduimme
ensimmäiseen halliin.
Telttakylää jäähallissa, sekä ATT:n Manu, Loru ja Stella |
Jäähalli oli hyvä ja rauhallinen
paikka kisateltoille. Sisällä oli ihanan viileä kuumana
kisapäivänä, sekä rauhallista. Lisäksi sinne kuuluivat
kuulutukset joten koko ajan pystyi olemaan tilanteen tasalla. Seurasimme muutaman perjantain
kisailijan suorituksen (3-luokan iltakisat), jonka jälkeen lähdimme
takaisin kaupunkiin. Illalla osa seuralaisistamme kokoontui
syömisen merkeissä. Ensikertalainen sai hyviä neuvoja kisapäivää
varten. Yhdessä vietetty aika ennen kisoja toi hyvää energiaa
seuraavan päivän kisoja ajatellen.
ATT:n jengiä syömässä perjantai-iltana |
Lauantai – Hyppy tuntemattomaan
Lauantaiaamu alkoi jännittävissä
tunnelmissa. Ensikertaiselle oli paljon ajateltavaa, mitä kaikkea
päivä toisi mukanaan. Kisapaikalle siirryimme hyvissä ajoin
seuraamaan kisojen kulkua. Jokaiselle kokoluokalle oli omat kenttänsä
vieretysten. Pikkuhiljaa oma vuoro alkoi
lähestymään ensimmäisten koirakoiden mentyä. Jännityksen määrä
oli aivan älytön.
Kisapaikka ja kolme ulkokenttää |
Medien radan oli suunnitellut Rauno
Virta. Makseilla Petteri Kerminen sekä mineillä italialainen
tuomari Sandra Deidda. Joukkueita oli yhteensä 219 (66 mini, 69 medi
ja 84 maxijoukkuetta). Maxeille sijoitus joukkueradalta 9! ATT MINIT KULTAA! Onnea koko
joukkueelle: Sonia & Stella, Katja & Ässä, Petra &
Manu, Emma & Niki, sekä Rita & Poca. Huippusuoritus koko
joukkueelta!!
Sunnuntai – ”Don´t fear!”
Sunnuntaiaamu alkoi hyvissä
tunnelmissa. Edellisen pitkän päivän jälkeen uni oli maistunut.
Aamupalan jälkeen malttamattomana kohti kisapaikkaa. Medien yksilöiden hyppyradan
tuomarina toimi Italialainen Sandra Deidda. Maxeilla Rauno Virta sekä
mineillä Petteri Kerminen. Itselleni italialainen Sandra oli aivan
vieras tuomari. Jännityksellä tietenkin odottaen mitä hän olisi
meille keksinyt.
Rohkeutta radalle antoi tuomarin
puhuttelu. Sanda painotti ”Don’t fear” – älä pelkää,
tällä radalla pitää uskaltaa ohjata ja liikkua – muuten siitä
ei selviä. Puhuttelu antoi itselle paljon rohkeutta lähteä
tutustumaan rataan. Meidän rata: https://www.youtube.com/watch?v=2YT6x4obess
Kisailijoita yksilöissä yhteensä
708, mineissä 214 – medeissä 242, sekä maxeissa 252.
ATT:ltä Suvi&Maggie sijalla 5 -
onnittelut!
Jälkimainingit kisojen jälkeen
Askel arvokisamaailmaan tuli otettua.
Harppaus tuntui isolta mutta totisesti sen arvoiselta. Matkan
varrella tuli ihan älytön määrä lisäoppia ja kokemusta.
Viikonloppu kului nopeasti yhdessä ystävien kanssa. Iso kiitos
kaikille! Tämän kokemuksen tuomana on hyvä
jatkaa harrastamista, kisaamista sekä unelmointia eteenpäin.
Keep dreaming
Teksti: Sanna Hovila
6.6.2017
Esittelyvuorossa ATT:n Sm-medijoukkue!
Shetlanninlammaskoira
Amazing Avici Of Endless Bina’s Love “Riski” ja Jenna Kantola
Shetlanninlammaskoira
Päättymätön Taika ”Loru” ja Sanna Hovila
Kromfohrländer
FI MVA Krumme Furche Hawaian Lei ”Lei” ja Jaana Mero
Kooikerhondje
FI MVA FI AVA FI AVA-H PMJV-13 Oorbellen Maggie ”Maggie” ja Suvi
Reini
Varakoirakko
Islanninlammaskoira
Nuppusen Nattanemona ”Natta” ja Kaisa
Saarinen
Kuvat: Rita Larjava
4.6.2017
Esittelyssä ATT:n Sm-maksijoukkue 2017!
Seuraavaksi esittelemme ATT:n Sm-maksijoukkueen, joille kaikille esitettiin seuraavat kysymykset:
- Ohjaajan nimi
- Ohjaajan nimi
- Koiran virallinen nimi ja kutsumanimi
- Rotu
- Ikä
- Kuinka monetta kertaa osallistut agilityn SM-kisoihin? Monennetko tämän koiran kanssa?
- Rotu
- Ikä
- Kuinka monetta kertaa osallistut agilityn SM-kisoihin? Monennetko tämän koiran kanssa?
Mia ja Kasku |
1. Koirakko
Ohjaaja: Mia Tikkanen
Koira: FI AVA Kauhee Smok, ”Kasku”
Rotu: Australiankelpie
Ikä: 4v 7kk
Ohjaajalle tulevat SM-kilpailut ovat kolmas kerta ja Kaskulle toinen kerta. Joukkueessa ollaan ensimmäistä kertaa.
Koira: FI AVA Kauhee Smok, ”Kasku”
Rotu: Australiankelpie
Ikä: 4v 7kk
Ohjaajalle tulevat SM-kilpailut ovat kolmas kerta ja Kaskulle toinen kerta. Joukkueessa ollaan ensimmäistä kertaa.
Anna ja Nala |
2. Koirakko
Ohjaaja: Anna Laakso
Koira: FI AVA, FI AVA-H Ounou Metka Mustamaija, ”Nala”
Rotu: Australianpaimenkoira
Ikä: 5v 4kk
Nalan kanssa kolmannet SM-kilpailut, joista tulevat kilpailut ovat toiset yksilöissä ja ATT:n joukkueessa.
Koira: FI AVA, FI AVA-H Ounou Metka Mustamaija, ”Nala”
Rotu: Australianpaimenkoira
Ikä: 5v 4kk
Nalan kanssa kolmannet SM-kilpailut, joista tulevat kilpailut ovat toiset yksilöissä ja ATT:n joukkueessa.
Tyyni-Tuuli ja Elda |
3. Koirakko
Ohjaaja: Tyyni-Tuuli Kosonen
Koira: FI AVA Nadador Diosa de las Flores, ”Elda”
Rotu: Espanjanvesikoira
Ikä: 6v 10kk
Viidennet SM-kilpailut ohjaajalla ja koiralla.
Koira: FI AVA Nadador Diosa de las Flores, ”Elda”
Rotu: Espanjanvesikoira
Ikä: 6v 10kk
Viidennet SM-kilpailut ohjaajalla ja koiralla.
Ohjaaja: Esa Lehdistö
Koira: FI AVA, FI AVA-H Johan On Boogie, ”Becks”
Rotu: Bordercollie
Ikä: 3v 10kk
Ohjaajalle SM-kilpailut ovat yhteensä kahdeksannet. Becksille toiset niin yksilöissä, kuin joukkuekisassa ja nyt ekaa kertaa ATT:n joukkueessa.
Koira: FI AVA, FI AVA-H Johan On Boogie, ”Becks”
Rotu: Bordercollie
Ikä: 3v 10kk
Ohjaajalle SM-kilpailut ovat yhteensä kahdeksannet. Becksille toiset niin yksilöissä, kuin joukkuekisassa ja nyt ekaa kertaa ATT:n joukkueessa.
Suvi ja Siro |
Varakoirakko
Ohjaaja: Suvi Väliharju
Koira: Shadoway's Forever Magic, ”Siro”
Rotu: Bordercollie
Ikä: 6v 11kk
Ensimmäiset SM-kilpailut molemmille.
Koira: Shadoway's Forever Magic, ”Siro”
Rotu: Bordercollie
Ikä: 6v 11kk
Ensimmäiset SM-kilpailut molemmille.
2.6.2017
ATT:n SM-minijoukkue vuosimallia 2017 esittäytyy!
Katja ja Ässä (kuva: Sirpa Saari) |
Katja
Nieminen ja Didaktic’s Supernova ”Ässä”
Katja on
osallistumassa agilityn SM-kisoihin viidettä kertaa. 4,5 -vuotiaalle
kääpiöpinseri Ässälle SM-kisoihin osallistuminen on kolmas
kerta. Katja on lähdössä tänä vuonna SM-kisoihin
huippufiiliksellä ja on tyytyväinen siihen, että juuri Ässä on
hänen kisakaverinaan. Katja toivoo parantavansa yksilökisassa
edellisten vuosien tuloksia. Joukkueradalle he lähtevät tekemään
parhaansa ja toivoen joukkueena hyvää kokonaistulosta.
Niki |
Emma
Ojala ja Bilgepump’s Geisha ”Niki”
Emma on
osallistumassa jo kuudetta kertaa agilityn SM-kisoihin schipperke
Nikin kanssa. Tänä vuonna Niki viettää joukkuekisapäivänä
9-vuotissynttäreitään. Emma toivoo kisasään olevan hyvä ja he
lähtevät kisaan ilman odotuksia. Emma uskoo varmuuden olevan heidän
vahvuutensa Nikin kanssa ja he lähtevätkin tekemään
joukkueradalta puhdasta suoritusta - ”Nollalla maaliin”.
Petra ja Manu (kuva: Simo Aro) |
Petra
Malin ja Magnum ”Manu”
Petralle
ja kohta 8 vuotta täyttävälle kääpiöpinseri Manulle SM-kisoihin
osallistuminen on viides kerta. Petra on lähdössä Lappeenrantaan
odottavaisin mielin, sillä kyseessä saattaa olla Manun viimeiset
SM-kisat. Petrasta on todella hienoa päästä tänäkin vuonna
osallistumaan ja edustamaan omaa seuraa. Petra toivoo, että he
kykenevät Manun kanssa tekemään heidän oman parhaan mahdollisen
suorituksensa. Yksilökisassa Petran toiveena on päästä pitkästä
aikaa finaaliradalle. Tämän koirakon vahvuutena on nollavarmuus ja
kyky luottaa yhteiseen tekemiseen, jota on harjoiteltu jo pitkään.
He lähtevät radalle asenteella ”kaikki tai ei mitään”.
Sonia ja Stella (kuva: Tiina Kontto) |
Sonia Delatte ja Shetwood
Dazzling Lady ”Stella”
Sonia ja
shetlanninlammaskoira Stella osallistuvat neljättä kertaa yhdessä
SM-kisoihin. Stellalla on ikää tällä hetkellä 5,5 vuotta. Sonia
on lähdössä hyvillä mielin kisaamaan vaikka luonnollisesti
kisoihin liittyy myös ripaus positiivista jännitystä.
Joukkueradalle he lähtevät tekemään tulosta kun taas
yksilökisassa he aikovat ottaa todennäköisesti rohkeammin riskejä.
Joukkueen ankkurina Sonia toivoo tietenkin, että joukkuetoverit
asettavat suorituksillaan hänelle ja Stellalle mahdollisimman
myöhäisen lähtöpaikan.
Rita ja Poca |
Rita
Larjava ja Coppercoat’s Pocahontas Heel ”Poca”
Ritalle ja
6,5 -vuotiaalle lancashiren heeler Pocalle SM-kisoihin osallistuminen
on ensimmäinen kerta. Heillä on tärkeä rooli ATT:n minijoukkueen
varakoirakkona. Tälle koirakolle pelkästään osallistumisoikeus
SM-kisoihin oli tavoitteiden täyttymys. He lähtevät yksilökisoihin
fiilistelemään ilman minkäänlaisia tavoitteita.
Koosteen
joukkueen tunnelmista on koonnut minien joukkuejohtaja Sonia Delatte
21.5.2017
ATT:läiset maailmalla - Matka hollanninpaimenkoirien MM-kisoihin Etelä-Saksaan
Alkuvuodesta Pehkosen Tiina lähti
heittämään ehdotusta, että lähtisin mukaan
hollanninpaimenkoirien MM-kisoihin Etelä-Saksaan toukokuussa. Hän
oli ollut vuosi sitten samassa tapahtumassa ainoana agilityn
edustajana Suomesta ja oli menossa myös tänä vuonna. Aluksi vähän
meinasin, että kuulostaa liian hienolle meille, mutta yllytyshulluna
ja matkailuhulluna en osannut sanoa ei. Ja mikäpä siinä, kisoissa
oli kaikki luokat, niin pääsisimme kakkosiin kisaamaan. Tai niinhän
minä luulin, kunnes omissa ATT:n kisoissa hieman ennen reissua
tulikin kaksi luvaa lisää kakkosista ja siirto kolmosiin.
No meidän kokemukset kolmosista ennen
reissua olivat kolme starttia. Moneen kertaan mietin, että onko
tässä nyt mitään järkeä lähteä monen tuhannen kilometrin
päähän kokeilemaan kolmosia. Onneksi oli ne kannustavat henkilöt,
jotka sanoivat, että anna mennä. Muutenkin kannustus lähteä oli
uskomattoman hienoa, kiitos kaikille usealla tavalla reissua
tukeneelle ja yllyttäneelle.
Reissuun lähtöön toki liittyi
monenlaisia ongelmia. Pahimmat olivat, että Taika sai
pissatulehduksen kolme viikkoa ennen reissua. Onneksi selvittiin ihan
karpalojauheella, kun tulehdus huomattiin ajoissa. Tämän jälkeen
teki juoksut. Viittä päivää ennen reissuun lähtöä, viimeiset
treenit ja Taika ensimmäistä kertaa ikinä alkoi vinkua tosi
oudosti. Oli varmasti raskain treeni-iltani tähän mennessä, kun
syytä vinkumiseen ei nähnyt mistään. Kiitos ihan superisti
treenikavereille Loimaalla ja Esalle, jotka kestivät ”hieman”
tunteikasta ohjaajaa. Tässä kohtaa iso kiitos myös Herpolan
Niinalle DH-fysioon, joka jo samana iltana lupasi järjestää
viikonlopuksi meille ajan. Niinan käsittelyssä oireilun syyksi
löytyi erittäin jumissa olevat selkälihakset ja reidet, ilmeisesti
juoksut ja runsas nuoleminen (sekä pissatulehdus, että juoksut)
olivat aiheuttaneet jumit. Suunnitelmana oli, että matkaan
lähdetään, seurataan tilannetta, koira lepäilee kisoihin asti
viikon päähän ja aina kun mahdollista otetaan ravilenkkejä ja
-hetkiä.
Reissuun lähdettiin heti vapun jälkeen
tiistaiaamuna. Ensimmäisenä matkapäivänä matkaan sisältyi
laivamatka Helsinki-Tallinna ja siitä ajo Viron, Latvian ja Liettuan
läpi Pohjois-Puolan Suwalkiin, vajaat 800 kilometriä. Matkalla oli
ihana huomata, miten luonnosta tuli kokoajan vihreämpi ja näin ekaa
kertaa omissa tolpissaan pesiviä haikaroita. Majapaikka Suwalkissa
oli järven rannalla, ihan omassa rauhassa oleva urheilukeskus, joten
siinä pääsi mukavasti hieman lenkkeilemään. Yöllä tosin sai
kiittää onneaan, että koira osaa rauhoittua; hotellissa oli
juhlat, käytävillä väkeä ja ei-niin-hyvä äänieristys.
Toisena päivänä, keskiviikkona,
ajoimme Puolan laidalta toiselle, Wroclawiin, reilut 600 kilometriä.
Puolan moottoriteillä oli rauhallista, tosin syykin selvisi,
Puolassa oli kansallispäivä. Myös kaikki kaupat oli suljettu,
joten jäi vähä suunnitellut shoppailut vähemmälle. Wroclaw oli
todella kaunis kaupunki, kannattaa pitää mielessä, jos siellä
päin liikkuu ja toki majoitukset olivat reissussa edullisimmat
Puolassa.
Torstaina matkamme oli Wroclawista
Saksan puolelle. Hieman oli aikaa ostoksille, niin
lähiostoskeskuksesta tarttui mm. uudet speedcrossit mukaan
edullisesti. Matkalla saattoi myös huomata, että äänikirjat on
noin pitemmillä matkoilla aika jees. Liikenne kaiken kaikkiaan oli
joutuisaa, ruuhkissa vietimme ehkä noin puolisentuntia ja senkin
vaan tietöiden takia. Yhtäkään kolaria emme nähneet koko
reissulla. Rekkoja kyllä senkin edestä.
Majapaikkamme oli pieni ihana kylä
Meckesheim, jonne tuli matkaa Wroclawista vajaa 800km. Illalla teimme
ihanan lenkin maaseudun pelloilla, Taika irti, Nikita hihnassa
pupujen ja peurojen takia. Siellä oli täysi kesä, rypsi (tai
rapsi?) oli lähes puolitoistametristä ja täydessä kukassa, tällä
lenkillä saattoi melkein jo tarjeta t-paidassa. Illalla kävimme
syömässä paikallisessa pienessä ravintolassa, jossa oli paljon
paikallista, iäkkäämpää väkeä iltaa viettämässä. Jos 5
sekunnin täyttä hiljaisuutta meidän astuessa sisään ei lasketa,
meidät otettiin kuin kotiin. Ruoka-annokset oli järjettömän isot
(piti pihvistä kolmannes laittaa nenäliinassa taskuun Taikalle,
ettei näyttäisi ettei ruoka maistunut). Naapuripöytien vanhemmat
ihmiset ohi mennessään toivottivat meille hyvää ruokahalua ja
lähtiessään hyvää illanjatkoa. Uskomatonta tuo ystävällisyys!
Perjantaiaamuksi jäi matkaa vain vähän
kisapaikalle, n. 200km. Kisat järjestettiin aivan Saksan ja Ranskan
rajalla olevassa pikku kylässä Jechtingenissä. Olimme kovin
otettuja, kun saapuessamme kylään, kylään tervetulleeksi
toivottavan kyltin vieressä oli ilmoitus, että kylässä olisi
koiraurheilun maailmanmestaruuskisat. Kisapaikalla pääsimme
testaamaan esteitä. Kauhistusta ehkä vähän aiheutti rengas, joka
oli todella kovaa muovia ja rengas oli todella paksu! Aluksi
epäilimme sitä hajoamattomaksi, mutta kunnon lyönti, niin että
kädessä kihelmöi, sai renkaan hajoamaan. Muutoin tuntui hyvältä
saada ottaa muutama este Taikan kanssa, koska edelliset treenit oli
mitä oli ja itsellä oli pelko, että jos kaikki ei kuitenkaan ole
kunnossa. Koira kuitenkin vaikutti ihan hyvälle.
Muut suomalaiset olivat tulleet
autoillaan jo aiemmin paikalle, toiset ottaneet hieman lomapäiviä,
toiset treenatakseen jo kisaolosuhteissa mm. jälkeä ja toki
antaakseen koirille matkan jälkeen toipumisaikaa. Suomen
joukkueeseen kuuluimme me kaksi agilityn edustajaa (maxi3), yksi
tokoilija, joka kisasi myös agilityssa (EVL, maxi3), sekä 4
ipoilijaa (kolme ipo3, yksi ipo1). Kaikenkaikkiaan
hollanninpaimenkoiria oli kisaamassa yli 100, 16 eri maasta. Pääosin
kaikki lyhytkarvaisia, muutama karkeakarvainen oli mukana.
Hollanninpaimenkoirien historiassa isoin tapahtuma ikinä. Oli se
aika uskomaton tunne, kun perjantaina avajaisissa isolle
nurmikentälle saapui 100 hollanninpaimenkoiraa ohjaajineen edustaen
omaa maatansa ja ihan muutamaa pientä keskustelua lukuun ottamatta,
kentällä koirat käyttäytyivät erinomaisesti, vaikka
avajaistilaisuus ei ihan lyhyt ollut kaikkine maammelauluineen ja
puheineen. Tämän jälkeen oli eläinlääkärin tarkastus (lue:
tarkistettiin mikrosiru) ja ipon suoritusten järjestyksen arvontaa.
Reissun upeimmat kelit osuivat perjantaille avajaisiin, jolloin oli
aivan t-paitakeli.
Kisa-ajan majoituspaikkana toimi
Ranskan puolella oleva Heidolsheimissa talo, jonka joukkueenjohtaja
oli vuokrannut airbnb:n kautta. Kaikille omat huoneet, mikä oli
todella hyvä, Taika edelleen tuoksui ilmeisen hyvälle
joukkueenjohtajan turistipappakoiran nenään.
Lauantain kannustimme ipossa
suorituksiaan tekeviä ja samoin tokoilut olivat lauantaina. Vettä
jo satoi paikoitellen ja oli aikaisen kuraista. Tiinan kanssa teimme
hieman pitemmän lenkin, josta tuli vielä vähän pidempi metsässä,
kun ihan ei kartat pitäneetkään paikkaansa puhelimissa. Koirat
kuitenkin taisivat Rheinissä käydä uimassa ja muutama kuva tuli
otettua kukkametsässä.
Sunnuntaina jatkui sitten ipoilijoiden
suoritukset ja vuorossa oli myös agility. Satanut oli yö ja aamu,
mutta sade taukosi sopivasti agilityn ajaksi. Hieman hirvitti
luonnonnurmen liukkaus, mutta todella hyvin nurmi oli veden imenyt
itseensä. Noottia kisajärjestäjille saattoi antaa siitä, että
kukaan ei oikein tiennyt mistään mitään ja muutoksia
aikatauluihin sateli kokoajan, tosin niitä ei tiennyt kuin ne, jotka
ymmärsivät hyvin epäselviä saksankielisiä kuulutuksia. Itse olin
käynyt lauantai-illalla sanomassa, että koirallani on juoksut,
miten kuuluu toimia. Minulle luvattiin, että kisapaikalla on matto
ja että pitää ilmoittautua tuomarille tuomarin puhuttelussa. Näin
tein, mutta yllättävää, mattoa ei ollut missään. Ystävällisesti
saksalainen kisakumppani lainasi pyyhettä, kun omasta autosta ei
löytynyt kuin koirien häkinaluset ja niitä ei märkään maahan
viitsinyt laittaa. Myös suoritusvuoro siirtyi viimeiksi. Mutta tämä
tuomari ansaitsee extramaininnan, hyvin selkeästi kertoi kaiken myös
englanniksi ja huuteli meille tietoja, kun muuten kuulutettiin
saksaksi.
Ensimmäiseksi oli vuorossa
agilityrata. Hannan vauhtitykki taisi keretä mennä hieman omaa
rataa ja Tiinan Nikitakin hyppäsi yhden hypyn väärästä
suunnasta, oli ilmeisesti Nikitan mielestä liian helppo rata. Taikan
kanssa alku meni suhteellisen hyvin, kunnes olisi hyvin omatoimisesti
pitänyt osata hakea putkesta tullessa kepit. Noh, siitä vitonen.
Oma pää ei ihan kestänyt jännitystä ja sain Taikan tiputtamaan
myös viimeisen riman, kun jätin radan vähän kuin kesken.
Kuitenkin tulos 10 ja sijoitus 7/19. Toinen rata oli hypäri.
Paineita kasattua päähäni liikaa ja meni aivan varmisteluksi ja
samalla myöhässä olemiseksi. Rengaskin ilmestyi radalle ja sitä
varmistelemalla varmistelin. Koira toimi kuten pitikin, kaksi kieltoa
ohajaajan huolimattomuudesta ja jostain syystä jätti kepit kesken
(taisi olla eka kerta kisoissa ikinä (?)) ja ne uusimme alusta, niin
pari sekuntia saatiin vielä yliaikaakin. Tästä huolimatta
loppusijoitus 7/19. Sinänsä ihan tyytyväinen, koira toimi,
vaikutti ettei pahasti ainakaan ollut jumissa ja me uskallettiin
kuitenkin osallistua. Saatiin pari riviä kisakirjaan, jos sinne enää
ei tulekaan muuta. Hampaankoloon toki jäi vaikka kuinka. Hannalla
toinen rata oli myös hylätty ja Tiinalla tulos 5 ja olisi tällä
radalla sijoittunut sijalle 2.
Agilityn voitto meni Tsekkeihin, toinen
sija Saksaan ja kolmas Kreikkaan. Aivan mahtavia suorituksia!
Ylipäänsä Suomen joukkueen parhaasta tuloksesta vastasi Sanni ja
Raina, olivat elämänsä ekassa ipokokeessa ja saivat ykköstuloksen
ja sijoittuvat ipo1 –luokassa toiseksi!
Kisojen jälkeen oli jälleen tilaisuus
kentällä, jossa parhaat palkittiin ja sai Taikakin oman mitalinsa,
kuten muutkin osallistujat. Kisojen jälkeen kävimme melkein koko
Suomen joukkue kimpassa syömässä ja ilta otettiin sitten rennosti.
Takaisintulomatka alkoi
maanantaiaamulla. Päätettiin nyt hoitaa se reissun sivistysosuus ja
kävimme katsomassa Colmarin kaupungin lähistöllä. Itse asiassa
mennessä emme tienneet mitä Colmarissa on hienoa, kaikki vaan
sanoivat, että menkää käymään siellä. Colmar paljastui
erittäin kauniiksi ranskalaiseksi kaupungiksi, erittäin
koristeellisten talojen reunustamia katuja paljon. Kaupunki olisi
ollut kauniilla kelillä todella nätti, nyt oli noin +10 astetta
kova tuuli ja vielä jokin maailmansodan päättymispäivä, joka
Ranskassa on kansallispäivä, niin liikkeet olivat pääosin kiinni.
Tämän jälkeen ajelimme n. 450
kilometriä Kölniin, jossa oli reissumme seuraava majoitus. Kölnissä
oli juuri alkanut MM-jääkiekkokisat, hieman harmitti, ettemme
saaneet reissuun mahdutettua vaikka yhtä matsia. Hotellille veimme
tavarat ja lähdimme hotellin vieressä olevaan puistoon. No
jouduimme vaihtamaan puistoa, kun meille selvisi, että puisto on
eristetty maailmansodanaikaisen 250 kiloa painavan pommin takia.
Onneksi lähistöllä oli toinenkin kaunis puisto.
Kölnissä tiistaiaamuna toteutimme
matkamme toisen kulttuuriosion, kävimme katsomassa Kölnin
tuomiokirkon. Pitkästä aikaa aurinkokin näyttäytyi, niin nautimme
viinit kirkkoa ihaillen. Tokikaan lämmin ei edelleenkään ollut.
Hieman shoppailua ja sitten kohden tämän päivän ajourakkaa, reilu
600 kilsaa Tanskaan. Travemundiin poikettiin syömään ja pienessä
Pohjois-Saksan kaupassa ostamassa muutamat viinit ja sitten pikapikaa
lautalle, joka vei meidät 1,5 tunnissa Tanskan saarelle ja Mariboon.
Majoituspaikka Tanskassa oli ihana B&B –paikka maaseudulla ja
koska saapumisemme oli hieman myöhään, meille oli jätetty avaimet
nimellä ulko-oveen ja ohjeet miten löytää huone suomeksi
(googlesuomella).
Viimeisen reissupäivän urakka oli
illaksi Viking Amorellalle Tukholman satamaan eli noin 800
kilometriä. Matkalla oli taas paluu todellisuuteen, matkalla satoi
mm. räntää. Hetkellisesti oli kaunista ja aurinkoistakin ja
todella kiva pysähdyspaikka oli Brahehus, n. kaksi ja puoli tuntia
Tukholmasta. Hieman siinä tehtyjä polkkakarkkeja evääksi ja tien
toisella puolella oli linnan rauniot, mitkä piti koiran kanssa käydä
katsomassa. Illaksi selvisimme hyvin satamaan ja laivaan. Koirat
saivat jäädä hyttiin nukkumaan, kun menimme katsomaan
Suomi-Slovenia peliä laivan baariin. Ihana loppurentoutus reissulle.
Torstaiaamuna
olikin sitten aikamoinen autonpurku, kun tavaraa oli jonkin verran
kertynyt, jos jonkinlaista nyssykkää ja pussukkaa. Ja takki oli
aika tyhjä, vaikka eipä sitä ollut muuta oikeastaan puolentoista
viikon aikana tehnyt, kun istunut autossa. Mahtava reissu, mutta
keskustellaan vasta parin viikon päästä ensi vuoden Hollannin
MM-kisoista :D
Teksti ja kuvat: Anni Petäjoki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)