Haastattelussa Heidi Viitaniemi

Tuomari/kouluttaja-haastatteluun toisena pääsi Heidi Viitaniemi.

Heidillekin esitettiin samat kysymykset kuin Petterille ja näin Heidi vastasi.

Heidi ja Ruuu

Kertoisitko kuka olet ja mitä teet? Miten olet päätynyt lajin pariin?

Heidi Viitaniemi, syntyperäinen Tamperelainen, joka on päätynyt Turkuun. Koulutukseltani olen evoluutiobiologi ja vuosi sitten aloitin työt Helsingin Yliopistolla tutkijana.

Mitä koiria sinulla on ja millä koiralla kisaat nyt?

Tällä hetkellä taloudesta löytyy vain sileäkarvainen collie Ruuu ja hänen kanssaan kisataan toistaiseksi vielä 1 luokassa.

Mitä hyviä puolia haluaisit tuoda esille koirissasi?

Paras reenikaveri ikinä mitä kuvitella saattaa, tinkimätön ja opettavainen. Kiitos kuuluu kasvattajalle!

Millainen on taustasi kouluttajana ja mitä ajatuksia sinulla on kouluttamisesta?

Ensi kosketukseni agilityyn tuli toisen pitkäkarvaisen collieni Mandyn myötä, sillä ensimmäisen kanssa harrastaminen jäi vähälle koiran sairauden takia. Vuosi taisi olla -95. Agility vei mennessään ja päädyin myös kouluttamaan sekä kouluttautumaan kouluttajaksi ja ylitoimitsijaksi. Kouluttanut olen jo kauan ja pidän kouluttamista tärkeänä. Vuosien kuluessa oma näkemys kouluttamisesta on tosin muuttunut paljon.

Millainen kouluttaja olet?

Tätä pitäisi kysyä ryhmäläisiltäni. Toivon olevani reilu ja selkeä sekä tarjoavani perustellusti asiat ja vaihtoehdot.

Mikä on parasta kouluttamisessa?

Ilo koulutettavan Ahaa! -hetkistä sekä onnistumisista.

Mikä on parasta agilityssa?

Kaikki, se on niin kokonaisvaltaista.

Olet kouluttautunut tuomariksi, mikä sai sinut kiinnostumaan tuomaroinnista?

Kun collieni Tilda jäi eläkkeelle kolmosista -07, kisasin hetken veljeni colliella Isalla. Kuitenkaan toisen koiran aika ei ollut vielä. Tuomarointi tuntui kiinnostavalta uudelta ulottuvuudelta rakkaaseen lajiin.

 
Millaista on olla tuomari?

Vastuullista on ensimmäinen mitä tulee mieleen. Eläydyn vahvasti kisaajien suorituksiin ja välillä kisapäivät ovat tunteiden vuoristorataa. Eniten koen tuomaroinnin kuitenkin palkitsevana, sillä jokaisesta tuomarointipäivästä jää aina jotain itselle päivän suorituksista.

Millaisena näet agilityn tulevaisuuden kilpailijana, tuomarina ja kouluttajana?

Välillä jännittää, mutta koetan uskoa, että agility selviää myllerryksestä. Agility on nykyään urheilua, jos katsoo koirakkoa. Ja paluuta 90-lukulaiseen harrastamiseen tuskin tapahtuu. Suurin mysteeri, mitä olen pohtinut, on seuratoiminta ja miten se nivoutuu yhteen agilityn muutoksen kanssa. Seurat ovat olleet vahvasti luomassa puitteita harrastukseen, mutta nykyään harrastusmahdollisuudet ovat jo paljon laajemmat.

Paras muisto kisaajana, tuomarina ja kouluttajana?

Mieleenpainuvia kisoja on monia, mutta vuoden 2014 ensimmäiset JSP-SM kisat jäivät mieleen niissä olleen mahtavan tunnelman ja kisaajien kannustuksen myötä. Kouluttajana puolestaan mieleenpainuvia hetkiä tulee niin paljon, että ei yhtä pysty nostamaan ylitse muiden.

Haastattelun toteutti Meri Johansson