Kouluttajakokemuksia Agilityn perusteet -kurssilta

”Why teaching tricks?”

Kouluttajakollegani Kaisa Saarisen kanssa olemme kummatkin kouluttaneet koiriamme jo muutamia vuosia Silvia Trkmanin opein käymällä hänen nettikurssejaan pentukursseilla, agilityn perusteissa ja juoksukontakteissa. Lisäksi olemme molemmat sitä mieltä, että agilityn kuuluu ehdottomasti olla hauskaa ja äänekästä. Emme myöskään koskaan voi olla paasaamatta liikaa koirien kehonhallinnan ja agilitya varten tehtävän pohjatyön merkityksestä, varsinkin kun kyse on pennuista ja nuorista koirista.

Niinpä päädyimme yhdistämään tietotaitomme ja aloitimme alkuvuodesta 2016 ATT:llä jäsenien pennuille ja nuorille koirille tarkoitetun kurssin, jossa tarkoitus oli ensimmäiset kuukaudet keskittyä koirien oppimisen, kehonhallinnan ja keskinäisen suhteen kehittämiseen opettamalla koirille erilaisia temppuja naksutinta apuna käyttäen. Vasta tämän jälkeen siirryimme varsinaisesti agilityn perusteiden pariin, missä kulmakivenä oli opettaa koirille ensin tiukkojen käännösten perusteet ennen siirtymistä juoksemaan hyppyjä suoraan ja miettimään muuta esteopetusta.

"5 most important things"

Silvia Trkmanin tapa opettaa agilitya perustuu naksuttimella sheippaamiseen ja oikean toiminnon merkkaamiseen. Kaikki aloitetaan siitä, että koiralle opetetaan erilaisia temppuja ja leikkejä, jotka sekä kehittävät koiran kehonhallintaa ja takajalkojen tajuamista että opettavat ohjaajia oppimaan, miten heidän koiransa oppivat asioita. Lisäksi moni temppu toimii ihan suoraan alkeistasona jollekin agilityyn liittyvälle toiminnolle, esim. liikkuvien kohteiden koskeminen = keinun alkeet ja tolpan kiertäminen molempiin suuntiin suullisella käskyllä = tiukat käännökset hypyillä. Nämä muodostavat hyvän pohjan sekä turvallisemmalle agilitylle että hyvälle suhteelle koiran ja ohjaajan välillä. On myös tärkeää opettaa koira juoksemaan täysillä pää alhaalla varsinkin, jos koira ei tee sitä luonnostaan.

Ensimmäinen asia, mitä koiralle opetetaan esteillä on siivekkeen kiertäminen eli tolpan kierto yleistetään siivekkeen kierroksi. Erilaisin perusharjoituksin vahvistetaan koiralle ajatusta hypylle kokoamisesta suullisella käskyllä aloittaen tietenkin ensin ilman rimaa ja myöhemmin nostaen rimaa pikkuhiljaa ylöspäin taitojen karttuessa. Samalla koiralle opetetaan myös hyppyjen lukitseminen kaukaakin ja ohjaajan liikkeen sietäminen. Lisäksi koiralle opetetaan tässä vaiheessa myös putkieste, jonka harjoittelun yhteydessä opetetaan käteentulo ja eteenmeno suullisella käskyllä. Samalla harjoitteluun lisätään heti erotteluharjoitukset kuuntelutaitojen ja hallinnan vahvistamiseksi.

Kun koira osaa erilaisissa lyhyissä ratapätkissä koota tiukasti hypyille, opetetaan koiralle suoraan hyppääminen, mutta edelleen koiralle muistutetaan välillä kokoamisen ja kuuntelun tärkeydestä ottamalla väliin myös kääntymistä. Suoraan hyppäämisen jälkeen koiralle opetetaan vaiheittain serpentiini, joka on myös yksi tärkeimmistä harjoituksista. Vasta tässä vaiheessa otetaan mukaan takaakiertoharjoitukset, joissa tarkoituksena opettaa koira aina hyppäämään este takaa ohjaajan sijainnista huolimatta. Sen jälkeen opetetaan välistäveto, joka oikeastaan on hypylle kokoamisen ja käteentulon yhdistelmä.

Jos koiralle on opetettu kunnolla kaikki edellämainittu, periaatteessa koiralle ei tarvitse erikseen opettaa mitään erityisiä ohjauksia. Ohjaaja voi valssata, tehdä persjättöjä, takaaleikkauksia, niistoja, pakkovalsseja, päällejuoksuja ym. ohjauksia ja koira osaa lukita esteet suullisella käskyllä ja lukea rytmitystä. Erikseen on tietenkin opetettava kontaktit ja kepit. So simple is that!

”You can talk, you can smile, you can have fun!”

Alkuvuodesta 2016 aloittanut alkeiskurssimme kokoontui viikoittain tapaamisiin hallille, mutta kurssin pääideana oli, että ohjaajat itsenäisesti opettelisivat kotiläksyiksi annettuja temppuja/agilityharjoituksia koiriensa kanssa, videoisivat niitä ja lähettäisivät videoitaan facebookiin perustettuun suljettuun ryhmään, jossa me kouluttajat voisimme niitä kommentoida ja muutkin kurssilaiset oppia toistensa videoista. Tavoitteena oli saada ohjaajat myös analysoimaan omaa treenaamistaan ja oppimaan jatkossa treenaamaan enemmän itsenäisesti ja tekemään heille annettuja kotiläksyjä tapaamiskertojen välillä.

Kurssin edetessä huomasimme, että Trkmanin tapa opettaa asioita ja/tai ylipäätään itsenäisemmän treenaamisen tapa ja videointi eivät ottaneet niin hyvin tuulta alleen kuin olimme ajatelleet. Tyyli oli uusi ja erilainen, mihin aikaisemmin oli varsinkin tällä seudulla totuttu, joten jouduimme käyttämään jonkin verran aikaa ja vaivaa selittääksemme, miksi asiat kannattaa tehdä niin kuin opetamme. Jossain vaiheessa toiset koirakot kehittyivät ja osa ohjaajista omaksui uusia asioita toisia nopeammin, mihin olimme alunperin varautuneetkin, koska mukana oli eri-ikäisiä nuoria koiria ja erilaisen taustan omaavia ohjaajia. Koska olimme aina molemmat kouluttajat paikalla, pystyimme kuitenkin varioimaan harjoituksia eri vaiheessa oleville koirille. Kurssin loppupuolella tasoerot kuitenkin selkeästi kaventuivat ja pystyimme teettämään jo samojakin harjoituksia koko ryhmälle.

Kevätkauden jälkeen halusimme jatkaa vielä ainakin toisen kauden saman ryhmän kanssa, koska monella uuden asian omaksuminen vei aikaa ja meillä oli vielä monta perusasiaa käymättä läpi. Ryhmäläisten toiveesta jatkoimme harjoittelua joka toinen viikko (yhtä koirakkoa lukuunottamatta) syksyllä 2016, jolloin paneuduimme jo tutun kääntymisen lisäksi muihin Trkmanin ”metodin” kulmakiviin eli serpentiinin ja itsenäisten takaakiertojen opettamiseen. Kävimme läpi myös kujakeppejä, keinua sekä rengasta ja muita erikoishyppyjä. Loppukurssista kokeilimme myös takaaleikkauksia ja persjättöjä. Kaikki koirakot suoriutuivat loppuvuodesta pienistä ratapätkistä, jotka sisälsivät putkia ja erilaisia hyppyesteitä. Moni koirakoista ei käynyt juurikaan tai kävi muutaman kerran itsenäisesti treenaamassa tapaamiskertojen välillä, joten edistyminen oli vähän hitaampaa kuin olimme alunperin ajatelleet. Toki kyse oli nuorista koirista, joten hidas tahti oli sinällään ihan hyväkin.

Tammikuussa 2017 ryhmästä jatkoi vielä kaksi koirakkoa viimeiselle kaudelle, jossa päädyimme keskittymään viemään keppien opetusta eteenpäin ja miettimään kontaktiopetusta. Molemmat jatkajat halusivat lähteä opettelemaan juoksukontakteja, mutta se onkin sitten ihan oma tarinan aiheensa :)

”Just having fun”

Syksyllä 2016 päädyimme aloittamaan vielä toisen alkeisryhmän, johon otimme mukaan nuorempia pentuja kuin aikaisemmalla kurssilla tarkoituksena edetä hitaammin ja panostaa perusteisiin vieläkin enemmän. Tälläkin kurssilla huomasimme, että videointi ja itsenäinen treenaus on monelle uutta ja ehkä vähän hankalaakin vähäisten iltatreenimahdollisuuksien takia eikä alkuperäinen idea muiden videoista oppimisesta edelleenkään ole täysin toteutunut. Kuitenkin tälläkin kurssilla nähtiin jo viime vuonna huikeita kehityskaaria ja kehitys jatkuu edelleen vuonna 2017, kun koko ryhmä jatkoi seuraavalle kaudelle.

Mitä näistä ja ensimmäisen kurssin koirakoista tulee ja omaksuvatko ohjaajat uudenlaisen ohjaustyylin itselleen, joka ei välttämättä sovi kaikille, se jää nähtäväksi tulevina vuosina. Kaupalliselle puolellekin on nyt rantautunut samantyylistä opetus- ja ohjaustapaa, minkä näemme kouluttajina vain positiivisena asiana. Enää ei olekaan niin kummallista opettaa koiralle asioita tai hokea radalla siksiksikkiä, taktaktakkia tai muita kummallisia käskyjä :)

Väliotsikot toimivat linkkeinä Silvia Trkmanin aiheeseen liittyviin artikkeleihin.

Teksti: Johanna Suuronen