Kouluttajaesittelyssä Sonia Delatte

Seuraavaksi kouluttajista esittelyssä Sonia Delatte, joka saa tässä vuorostaan tuoda esille omia taustojaan ja ajatuksiaan kouluttamisesta.

Kertoisitko kuka olet ja mitä teet? Miten olet päätynyt lajin pariin?

Olen Sonia Delatte, 27-vuotias psykologi ja agilityyn hurahtanut harrastaja. Muistan jo pienestä tytöstä asti olleeni kiinnostunut koirien kanssa harrastamisesta ja niiden kouluttamisesta. Lapsuusaika meni kuitenkin tavoitteellisen tanssiharrastuksen parissa ja vasta aikuisiässä olen päässyt toteuttamaan lapsuuden haavettani. Vuonna 2009 aloitin toko-puolella ja agilityn pariin ajauduin vähitellen vuonna 2011, jossa tavoitteellisempi harrastaminen alkoi 2012. Kisaamisen agilityssa aloitin keväällä 2013. Agility on lajina soveltunut minulle huomattavasti paremmin kuin toko, koska se on vauhdikasta ja pidän siitä kun pääsen itsekin juoksemaan. Kirjoitan myös vapaa-ajalla omaa koiraharrastusblogia osoitteessa http://rakkaudestalajiinkoirablogi.blogspot.fi/.

Sonia koko laumansa kanssa

Mitä koiria sinulla on ja millä koiralla kisaat nyt?

Minulla on tällä hetkellä kolme shelttiä, joista 8-vuotias Sulo on virallisesti äitini koira. Sulo on ollut jo useamman vuoden eläkkeellä harrastamisesta. Se on aikoinaan kisannut tokossa erikoisvoittajaluokassa asti ja agilityssa se on kisannut maksiluokassa muutamat ykkösluokan startit ja saanut sertin kakkosluokkaan. 

Tällä hetkellä kisaan tavoitteellisesti 5-vuotiaan Stellan kanssa minikolmosissa. Stellalla on Suomen ja Ruotsin hyppyvalionarvot sekä Suomen agilityvalionarvo. Stellan kanssa isoimmat saavutukset ovat kuitenkin olleet SM-yksilöpronssi vuodelta 2014, SM-joukkuehopea ATT:n minijoukkueessa vuodelta 2016 ja maajoukkuekarsintojen 10.sija sekä pohjoismaiden mestaruuskisojen edustuspaikka vuodelta 2016. 

Lisäksi kotoa löytyy ihana ja terhakka urosshelttipentu Raichu. Raichusta toivon saavani aikanaan tähän harrastukseen jatkajan. Tällä hetkellä keskityn sen kanssa yhteistyösuhteen rakentamiseen ja leikkimiseen.

Mitä hyviä puolia haluaisit tuoda esille koirissasi?

Sulon vahvuudet ovat aina olleet sen motivoitavuudessa (lue ”ahneudessa”). Se tekee mitä vain silloin kun se tietää saavansa palkaksi ruokaa ja se kykenee oppimaan kaiken mitä sille vain jaksaa opettaa. Sulo on taitava sanaerottelija arjessa ja välillä tuntuu siltä, kuin se ymmärtäisi koiraksi luvattoman paljon. Sulo on pohjimmiltaan äärimmäisen kiltti ja kotioloissa ihana halikoira. 

Sonia ja Sulo

Stellan vahvuudet ovat sen taisteluvietissä ja leikkisyydessä, joista on ollut suuri hyöty agilityssa. Se palkkautuu hyvin lelusta ja tekee maailman siisteimpiä pikkukoiran tapporavistuksia. Stella rakastaa kaikenlaista vauhdikasta tekemistä ja malttia on usein radalle lähdettäessä vähemmän kuin mitä laki sallii. Stellan vahvuudet lajissa on sen itsevarmuus ohjautuessaan esteille, ohjausten taitava lukeminen ja tiukat käännökset. Stella on innokas ja iloinen, tällä hetkellä myös maailman parhain pennun leikittäjä kotona. 

Raichun vahvuutena on ehdottomasti sen luonne. Raichulla on nopea palautumiskyky tilanteista, se on rohkea ja sosiaalinen, osaa rauhoittua tarvittaessa ja sillä on hyvä taistelutahto. Leikkii hyvin ja syö ahneesti. Lenkeillä spurttailee mielellään pelkästä onnesta. Sillä on myös hyvät oppimisen lahjat sisäsiisteydestä lähtien arkijuttujen opetteluun asti.

Millainen on taustasi kouluttajana ja mitä ajatuksia sinulla on kouluttamisesta?

Olen kouluttanut ATT:llä vuodesta 2014 lähtien. Ryhmissäni on ollut kaikentasoisia koirakoita, niin möllitasoisia kuin kisaaviakin. Lisäksi olen käynyt kouluttamassa WECA:lla Porissa. Olen suorittanut Sagin koulutusohjaajakurssin vuonna 2016. Kuitenkin pääasialliset koulutustaitoni olen saanut omia koiriani kouluttaessani agilityn ammattilaisten oppeja seuraamalla ja niitä olen pyrkinyt kouluttaessani hyödyntämään. Kouluttaminen on ollut itselleni hyvin opettavaista ja hauskaa toimintaa. Tiedon jakaminen ja oppien siirtäminen eteenpäin kuuluu mielestäni lajiin. Annetaan ”hyvän kiertää” ja autetaan toisiamme pääsemään eteenpäin omissa tavoitteissamme.

Millainen kouluttaja olet?

Kehotan koulutettaviani usein asettamaan itselleen koulutukseen liittyviä tavoitteita. Niiden avulla minun on helpompi suunnitella koulutuksia, koska tiedän tällöin paremmin mitä minulta toivotaan. Lisäksi koulutettavat pysyvät paremmin itse kärryillä siitä mitä tavoitteita kohti ovat menossa ja näkevät itse paremmin oman kehityksensä. Pyrin vahvistamaan koulutuksissa erityisesti ohjaajien positiivista asennetta ja uskoa itseensä. Kannustan ja kehun, kiinnitän huomiota hyvään. Kaikki mitä ei vielä osaa on opeteltavissa. Yhdelle ei sovi samat keinot kuin toiselle, joten jokainen koulutettava koirakko tulee nähdä yksilönä. Tavoitteeni on jokaiselle koulutuskerralle se, että se pitää sisällään sekä iloisia onnistumisia että jotain uutta tietoa tai treeninaihetta.

Mikä on parasta kouluttamisessa?

Parasta on ehdottomasti onnistumisen ilon jakaminen ja koulutettavien kehityksen seuraaminen. Pidän siitä tunteesta kun voi auttaa muita omilla tiedoilla ja taidoillaan. Pidän myös kovasti radan suunnittelusta, johon minulla on käytössä hyvä ratasuunnitteluohjelma, jossa saan päästää oman mielikuvitukseni valloilleen.

Miten itse valmistaudut koiran kanssa kisoihin/treeneihin?

Agility on mielestäni oikeastaan enemmän kuin pelkkä laji – se on elämäntapa. Valmistautuminen on sitä päivittäistä liikuntaa ja tekemistä sekä yhteistyön luomista. Kuntoa ja kehonhallintaa harjoitetaan metsässä vapaasti juoksemalla, kotona jumppatyynyllä ja ravi- sekä juoksulenkeillä. Lajiin lähdettäessä on mielestäni erittäin tärkeää, että pohjatyö on treenien ulkopuolella laitettu aluilleen ja suhde koiraan on positiivinen ja luottavainen puolin ja toisin. 

Lajipäivinä treeneihin valmistaudun samalla tavalla kuin kisoihin, lukuun ottamatta sitä seikkaa, että kisakirjan ja rokotustodistuksen pakkaan mukaan ainoastaan kisapäivinä. Lisäksi kisapäivien aamuina tai edeltävinä iltoina saatan katsoa videolta onnistuneita ratoja, joista tulee itselle luottavainen ja hyvä fiilis. Ruokinta-aikataulut ovat tarkemmat ennen treenejä/kisoja. Annan ruoan 8-12 h ennen ensimmäistä starttia/treenejä ja nesteytän muutamaa tuntia ennen hyvin. Lisäksi pidän huolta siitä, että edeltävänä päivänä fyysinen rasitus ei ole ollut kovin kuormittavaa. Pidän normaalisti noin 2-3 välipäivää lajipäivien välissä, jotta koira on ehtinyt palautumaan tarpeeksi aikaisemmasta rasituksesta. Ennen suoritusta lämmittelen ja suorituksen jälkeen jäähdyttelen huolella. Kisapaikalla pyrin olemaan noin tuntia ennen ensimmäistä rataa. Kisapaikalla aikani menee paljolti omaan suoritukseen keskittymisessä sekä koiran ja itseni lämmittelyssä. Pyrin siihen, että voin antaa radalla kaikkeni, koska tiedän koiran tekevän saman minulle. Lisäksi käytän harrastavia koiriani vammojen ennaltaehkäisevässä mielessä noin kuukauden välein fysioterapeutilla tai hierojalla.

Stellan kanssa SM-kisoissa 2016

Mikä on parasta agilityssa?

Se kun voi harrastaa ja oppia asioita yhdessä itselleen rakkaan eläimen kanssa, onnistua asioissa, joissa ei ennen onnistunut, ja ylittää itsensä ja odotuksensa kerta toisensa jälkeen. Agility on iloista, hauskaa ja vauhdikasta harrastamista, joka itsessään tekee tästä lajista niin jännittävää ja koukuttavaa. Agilityssa hauskaa on myös se, että jokainen rata on omanlaisensa, erilainen toisista ja siis täysin uniikki. Lajissa voi myös olla mukana niin harrastajana, kisaajana, katsojana, kisatyöntekijänä kuin kouluttajanakin, joista jokaisesta näkökulmasta katsottuna oppii aina jotain uutta. Koskaan ei tule ohjaaja eikä koira valmiiksi vaan kehittämisen varaa on jatkuvasti.

Haastattelun toteutti Meri Johansson