Esittelyssä ATT:n toimikunnat - kilpailutoimikunta

Kilpailutoimikunnassa on tällä hetkellä mukana kahdeksan jäsentä. Kokemusta toimikunnassa on agilitysta liki sadalta vuodelta – vaikka mehän ollaan kaikki vain 20-vuotiaita..

Agilityn lisäksi meidät voi löytää vaikka esiintymästä Kauppatorilla vatsatanssiesityksessä, haahuilemassa metsässä 27 kilometriä etsien yli sataa pakasterasiaa yhden päivän aikana, koristelemassa kakkuja, piristämässä vanhusten päivää tai vaikkapa soittamassa kirkon kelloja Quasimodon tapaan. 

 

Vuosi 2017 polkaistiin osaltamme käyntiin ensimmäisellä kokouksella helmikuun alussa. Kokouksen agendalla oli mm. ATT:n kilpailut vuonna 2018 (kyllä, suunnittelemme toimintaa jo vuoden eteenpäin!), toimintakertomuksen sisältö, korttimaksun käyttöönotto, Vuoden koirakko – kilpailun osallistujat ja tulokset, hallitukselle päätettäväksi vietyjen asioiden läpikäynti, laitteiden ja koneiden sekä kunto että investointitarpeet, kisoihin liittyvät tehtävät ja ohjeet

Kilpailutoimikunnalla on myös facebook-ryhmä, jossa käymme kokousten välissä keskustelua ja jaamme kisojen järjestelyyn liittyviä viestejä. Toimikunnassa olemme jakaneet jokaiselle hommia, jotka voi hoitaa omaan aikatauluun sopien esimerkiksi treenien ohessa hallilla käydessä tai osan kotoakin käsin. 

 

Tällä hetkellä meidän toiminnot ja vastuut:

• Tuomarilahjat, tuomarien haalinta ja kisojen anominen /Heidi
• Toimistotarvikkeet, lahja- ja sertikorttien tulostukset/tilaukset sekä episten paperityöt /Marja
• Työntekijöiden haalinta ja seuranta (viralliset + epikset) sekä lisenssit ja avainasiat /Maarit
• Tuomarikirjeet sekä ilmoittautumiset, virallisten kisojen aikataulut, tulostukset ja leikkaukset/tulosten lähettäminen /Katja ja Eija
• Pokaalit ja ruusukkeet /Arja
• Uudet jäsenet Maria ja Erja vielä opettelemassa hommaa

Kisatyöt ja kisojen pyörittäminen

ATT:llä kisahommat on kirjattu ja kuvattu kotisivuille jäsenten osioon (Tehtäväkuvaukset), josta voi lukea ohjeita ja saada myös vinkkejä uusista kisahommista, joita haluaisi kokeilla. Osa tehtävistä sopii aloitteleville, osassa tehtäviä kisojen kokonaisuuden ymmärtämisestä on hyötyä. Kaikki tehtävät ovat kuitenkin nopeasti opittavissa avoimella suhtautumisella ja maalaisjärjellä.

Taustatöiden lisäksi kilpailutoimikunnan jäsenet toimivat epiksissä ja virallisissa kisoissa kapellimestareina. Meillä lukee silloin selässä Koetoimitsija ja olemme paikalla niin oman seuran työntekijöitä, kuin kisaajia varten. Vastaamme siitä, että jokainen tietää ja osaa hoitaa hommansa, mutta myös siksi, että kisat sujuvat mukavasti kaikkien osallisten näkökulmasta.

Agilityliiton sivulta napattuna ”Koetoimitsijakurssin tavoitteena on pätevöidä osallistujat agilityn kilpailutoimitsijoiksi, jotka tuntevat voimassa olevat lajin säännöt ja muut kilpailujen järjestämiseen liittyvät ohjeet ja määräykset, sekä hallitsevat kilpailujen läpiviennin kilpailujen anomisesta tulosten toimittamiseen saakka. Kurssin läpäisseet osallistujat hallitsevat kaikki toimihenkilötehtävät ja pystyvät vastaavana koetoimitsijana ottamaan vastuun kilpailuorganisaatiosta.”

Vaikka vastuuta onkin, niin ATT:llä on helppoa olla hyvä koetoimari. Tähän sopii hyvin vertauskuva: Kisojen pyöritys on kuin jazz-bändi – kilpailutoimikunta tekee taustakompin ja kisapäivinä jokainen työntekijä soittaa omaa sooloaan. Auttamalla kaveria loistamaan, saadaan aikaiseksi jotain vielä mahtavampaa!

Mikäli haluat olla mukana luomassa komppia, vastaamassa mitä oudoimpiin tiedusteluihin ja nautit yleismies-Jantusena olosta, tule mukaan kilpailutoimikuntaan! 

 

ATT:n uusi hallitus esittäytyy - lyhyesti ja ytimekkäästi

Hanna Häkkinen, puheenjohtaja

 "Periksi ei anneta ennen kuin sydänkäyrä on suora"

Bror Svarfvar, sihteeri

 "Hyvien treeniolosuhteiden puolesta!"

Johanna Suuronen, varapuheenjohtaja (kuva: Ulla Virtanen)

"Mikään ei innosta enempää kuin mahdollisuus innostaa muita"

Elina Jalonen, jäsen, jäsensihteeri

"Useimmat koiranomistajat kykenevät lopulta kouluttamaan itsensä tottelemaan koiraansa"

Annina Ekman, jäsen

"Kunhan koiralla on hauskaa, muulla ei ole niin väliä."

Anu-Leena Korpi, jäsen

"Kaikki järjestyy, ennemmin tai myöhemmin"

Tuija Vilppola, jäsen, rahastonhoitaja

"Kun iloitset pienistä asioista, voit iloita usein"

Erja Lindstedt, jäsen (kuva: Tiina Jaakkola)

 "Kuuntele koiraa!"

Jouni Suutari, jäsen

"Radalla ohjaajan annettava kaikkensa koska koirakin tekee niin. Leikin aika on radan jälkeen tuloksesta riippumatta, virheet johtuu ohjaajasta."

Miia Anttila, varajäsen (kuva: Rita Larjava)

 "Elämän tarkoitus ei ole viisastua, vaan elää se viisaasti, kokea pienet hetket suurina"

Kouluttajaesittelyssä Sonia Delatte

Seuraavaksi kouluttajista esittelyssä Sonia Delatte, joka saa tässä vuorostaan tuoda esille omia taustojaan ja ajatuksiaan kouluttamisesta.

Kertoisitko kuka olet ja mitä teet? Miten olet päätynyt lajin pariin?

Olen Sonia Delatte, 27-vuotias psykologi ja agilityyn hurahtanut harrastaja. Muistan jo pienestä tytöstä asti olleeni kiinnostunut koirien kanssa harrastamisesta ja niiden kouluttamisesta. Lapsuusaika meni kuitenkin tavoitteellisen tanssiharrastuksen parissa ja vasta aikuisiässä olen päässyt toteuttamaan lapsuuden haavettani. Vuonna 2009 aloitin toko-puolella ja agilityn pariin ajauduin vähitellen vuonna 2011, jossa tavoitteellisempi harrastaminen alkoi 2012. Kisaamisen agilityssa aloitin keväällä 2013. Agility on lajina soveltunut minulle huomattavasti paremmin kuin toko, koska se on vauhdikasta ja pidän siitä kun pääsen itsekin juoksemaan. Kirjoitan myös vapaa-ajalla omaa koiraharrastusblogia osoitteessa http://rakkaudestalajiinkoirablogi.blogspot.fi/.

Sonia koko laumansa kanssa

Mitä koiria sinulla on ja millä koiralla kisaat nyt?

Minulla on tällä hetkellä kolme shelttiä, joista 8-vuotias Sulo on virallisesti äitini koira. Sulo on ollut jo useamman vuoden eläkkeellä harrastamisesta. Se on aikoinaan kisannut tokossa erikoisvoittajaluokassa asti ja agilityssa se on kisannut maksiluokassa muutamat ykkösluokan startit ja saanut sertin kakkosluokkaan. 

Tällä hetkellä kisaan tavoitteellisesti 5-vuotiaan Stellan kanssa minikolmosissa. Stellalla on Suomen ja Ruotsin hyppyvalionarvot sekä Suomen agilityvalionarvo. Stellan kanssa isoimmat saavutukset ovat kuitenkin olleet SM-yksilöpronssi vuodelta 2014, SM-joukkuehopea ATT:n minijoukkueessa vuodelta 2016 ja maajoukkuekarsintojen 10.sija sekä pohjoismaiden mestaruuskisojen edustuspaikka vuodelta 2016. 

Lisäksi kotoa löytyy ihana ja terhakka urosshelttipentu Raichu. Raichusta toivon saavani aikanaan tähän harrastukseen jatkajan. Tällä hetkellä keskityn sen kanssa yhteistyösuhteen rakentamiseen ja leikkimiseen.

Mitä hyviä puolia haluaisit tuoda esille koirissasi?

Sulon vahvuudet ovat aina olleet sen motivoitavuudessa (lue ”ahneudessa”). Se tekee mitä vain silloin kun se tietää saavansa palkaksi ruokaa ja se kykenee oppimaan kaiken mitä sille vain jaksaa opettaa. Sulo on taitava sanaerottelija arjessa ja välillä tuntuu siltä, kuin se ymmärtäisi koiraksi luvattoman paljon. Sulo on pohjimmiltaan äärimmäisen kiltti ja kotioloissa ihana halikoira. 

Sonia ja Sulo

Stellan vahvuudet ovat sen taisteluvietissä ja leikkisyydessä, joista on ollut suuri hyöty agilityssa. Se palkkautuu hyvin lelusta ja tekee maailman siisteimpiä pikkukoiran tapporavistuksia. Stella rakastaa kaikenlaista vauhdikasta tekemistä ja malttia on usein radalle lähdettäessä vähemmän kuin mitä laki sallii. Stellan vahvuudet lajissa on sen itsevarmuus ohjautuessaan esteille, ohjausten taitava lukeminen ja tiukat käännökset. Stella on innokas ja iloinen, tällä hetkellä myös maailman parhain pennun leikittäjä kotona. 

Raichun vahvuutena on ehdottomasti sen luonne. Raichulla on nopea palautumiskyky tilanteista, se on rohkea ja sosiaalinen, osaa rauhoittua tarvittaessa ja sillä on hyvä taistelutahto. Leikkii hyvin ja syö ahneesti. Lenkeillä spurttailee mielellään pelkästä onnesta. Sillä on myös hyvät oppimisen lahjat sisäsiisteydestä lähtien arkijuttujen opetteluun asti.

Millainen on taustasi kouluttajana ja mitä ajatuksia sinulla on kouluttamisesta?

Olen kouluttanut ATT:llä vuodesta 2014 lähtien. Ryhmissäni on ollut kaikentasoisia koirakoita, niin möllitasoisia kuin kisaaviakin. Lisäksi olen käynyt kouluttamassa WECA:lla Porissa. Olen suorittanut Sagin koulutusohjaajakurssin vuonna 2016. Kuitenkin pääasialliset koulutustaitoni olen saanut omia koiriani kouluttaessani agilityn ammattilaisten oppeja seuraamalla ja niitä olen pyrkinyt kouluttaessani hyödyntämään. Kouluttaminen on ollut itselleni hyvin opettavaista ja hauskaa toimintaa. Tiedon jakaminen ja oppien siirtäminen eteenpäin kuuluu mielestäni lajiin. Annetaan ”hyvän kiertää” ja autetaan toisiamme pääsemään eteenpäin omissa tavoitteissamme.

Millainen kouluttaja olet?

Kehotan koulutettaviani usein asettamaan itselleen koulutukseen liittyviä tavoitteita. Niiden avulla minun on helpompi suunnitella koulutuksia, koska tiedän tällöin paremmin mitä minulta toivotaan. Lisäksi koulutettavat pysyvät paremmin itse kärryillä siitä mitä tavoitteita kohti ovat menossa ja näkevät itse paremmin oman kehityksensä. Pyrin vahvistamaan koulutuksissa erityisesti ohjaajien positiivista asennetta ja uskoa itseensä. Kannustan ja kehun, kiinnitän huomiota hyvään. Kaikki mitä ei vielä osaa on opeteltavissa. Yhdelle ei sovi samat keinot kuin toiselle, joten jokainen koulutettava koirakko tulee nähdä yksilönä. Tavoitteeni on jokaiselle koulutuskerralle se, että se pitää sisällään sekä iloisia onnistumisia että jotain uutta tietoa tai treeninaihetta.

Mikä on parasta kouluttamisessa?

Parasta on ehdottomasti onnistumisen ilon jakaminen ja koulutettavien kehityksen seuraaminen. Pidän siitä tunteesta kun voi auttaa muita omilla tiedoilla ja taidoillaan. Pidän myös kovasti radan suunnittelusta, johon minulla on käytössä hyvä ratasuunnitteluohjelma, jossa saan päästää oman mielikuvitukseni valloilleen.

Miten itse valmistaudut koiran kanssa kisoihin/treeneihin?

Agility on mielestäni oikeastaan enemmän kuin pelkkä laji – se on elämäntapa. Valmistautuminen on sitä päivittäistä liikuntaa ja tekemistä sekä yhteistyön luomista. Kuntoa ja kehonhallintaa harjoitetaan metsässä vapaasti juoksemalla, kotona jumppatyynyllä ja ravi- sekä juoksulenkeillä. Lajiin lähdettäessä on mielestäni erittäin tärkeää, että pohjatyö on treenien ulkopuolella laitettu aluilleen ja suhde koiraan on positiivinen ja luottavainen puolin ja toisin. 

Lajipäivinä treeneihin valmistaudun samalla tavalla kuin kisoihin, lukuun ottamatta sitä seikkaa, että kisakirjan ja rokotustodistuksen pakkaan mukaan ainoastaan kisapäivinä. Lisäksi kisapäivien aamuina tai edeltävinä iltoina saatan katsoa videolta onnistuneita ratoja, joista tulee itselle luottavainen ja hyvä fiilis. Ruokinta-aikataulut ovat tarkemmat ennen treenejä/kisoja. Annan ruoan 8-12 h ennen ensimmäistä starttia/treenejä ja nesteytän muutamaa tuntia ennen hyvin. Lisäksi pidän huolta siitä, että edeltävänä päivänä fyysinen rasitus ei ole ollut kovin kuormittavaa. Pidän normaalisti noin 2-3 välipäivää lajipäivien välissä, jotta koira on ehtinyt palautumaan tarpeeksi aikaisemmasta rasituksesta. Ennen suoritusta lämmittelen ja suorituksen jälkeen jäähdyttelen huolella. Kisapaikalla pyrin olemaan noin tuntia ennen ensimmäistä rataa. Kisapaikalla aikani menee paljolti omaan suoritukseen keskittymisessä sekä koiran ja itseni lämmittelyssä. Pyrin siihen, että voin antaa radalla kaikkeni, koska tiedän koiran tekevän saman minulle. Lisäksi käytän harrastavia koiriani vammojen ennaltaehkäisevässä mielessä noin kuukauden välein fysioterapeutilla tai hierojalla.

Stellan kanssa SM-kisoissa 2016

Mikä on parasta agilityssa?

Se kun voi harrastaa ja oppia asioita yhdessä itselleen rakkaan eläimen kanssa, onnistua asioissa, joissa ei ennen onnistunut, ja ylittää itsensä ja odotuksensa kerta toisensa jälkeen. Agility on iloista, hauskaa ja vauhdikasta harrastamista, joka itsessään tekee tästä lajista niin jännittävää ja koukuttavaa. Agilityssa hauskaa on myös se, että jokainen rata on omanlaisensa, erilainen toisista ja siis täysin uniikki. Lajissa voi myös olla mukana niin harrastajana, kisaajana, katsojana, kisatyöntekijänä kuin kouluttajanakin, joista jokaisesta näkökulmasta katsottuna oppii aina jotain uutta. Koskaan ei tule ohjaaja eikä koira valmiiksi vaan kehittämisen varaa on jatkuvasti.

Haastattelun toteutti Meri Johansson

JSP-kisat Kuopiossa 19.3.2017

Ruuhkaa häkkialueella Musti ja Mirri Areenalla

JSP-kisat (Juniori-, Seniori- ja Para-SM-kilpailut) pidettiin tänä vuonna Musti ja Mirri Areenalla Kuopiossa ja järjestäjänä toimi Hukka-Putki ry. Agility-Team Turku ry:ltä kisoihin lähti pieni, mutta sitäkin hienompi edustus: seniorien sm-kisoihin osallistuivat Arja Heinonen ja jackrussel Messi sekä Marja Karjalainen ja parsonit Enni ja Erin. 

Miten kisat sitten sujuivatkaan, siitä Marja kertoo näin:

Koirat hyvässä sovussa vastassa ruokailijoita

Perjantaina 18.3. aamupäivällä startattiin kohti Kuopiota. Edessä muutaman tunnin ajomatka. Keli ei ollut ihan parhaasta päästä, koko matkan satoi joko vettä tai räntää. Yhden pysähdyksen taktiikalla kahden kuskin avuin oltiin Kuopiossa perillä klo 17.00. Kirjauduttiin hotelli Iso Valkeiseen, huone oli tilava ja sinne mahtui hyvin parikin häkkiä. Messi, Enni ja Erin olivat eka kertaa yhdessä reissaamassa, joten ei ihan varman päälle tiedetty, kuinka hyvin sopivat keskenään olemaan samassa huoneessa. Ulkoilun jälkeen me lähdimme saunaan ja saunan jälkeen maistui iltaruoka hotellilla. Koirat viihtyivät hyvin sillä aikaa huoneessa keskenään.

Lauantaina oli paljon aikaa ennen omia kisoja. Käytiin tutustumassa kisapaikkaan ja ilmoittautumassa, sen jälkeen ajeltiin keskustaan ja torille ja kauppahalliin. Klo 16 alkoi sm-kisan ensimmäiseen rataan tutustuminen. Pohdintaa tuotti paljonkin keskellä kisakenttää oleva suuri tolppa, joka oli onneksi pehmustettu! Mutta eipä siihen kukaan törmännyt, ei edes seniorit. Kisattiin ensin siis hyppyrata. Minä Erinin kanssa sain tulokseksi 0 (sij. 14.) vaikka jännitys oli kova, Arja ja Messi sai myös 0 tuloksen (sij. 21.) sekä minä ja Enni tuloksen 5 (sij. 43.). Tässä vaiheessa oli jo voittajafiilis, koska näitten nopeitten koirien kanssa tuloksenkin tekeminen on juhlaa!

Agilityrata oli vuorossa medien ja maksien jälkeen. Erinille tulos 5 (sij. 20.), Messille tulos 10 (sij. 37.) ja Ennille tulos 10 (sij. 30.). Kahden radan yhteistuloksena sijoitukset olivat: Marja ja Erin 16/70, Arja ja Messi 30/70 sekä Marja ja Enni 34/70. Huippuhieno tunnelma, ei hyllytetty kummallakaan radalla kumpikaan!

Jes, me onnistuttiin! Kuva: Iita Sillanpää

Tuomari Jari Suomalainen oli kyllä oivaltanut täydellisesti, millaisilta radoilta saadaan niitä onnistumisia ja paras 0-tulos voittaa. Hyppyradalla 41 kpl 0 tuloksia! Iloisia ilmeitä oli sekä ohjaajilla että koirilla. Radat olivat vauhdikkaita, hyvin eteneviä ja kaikilla oli hauska menemisen meininki. Kisajärjestelyt sujuivat myös loistavasti. Kiitos Hu-Pu ry! Kisaajia seniorien kisassa oli ennätysmäärä. Minejä 70, medejä 46 ja makseja 55. Maksiluokka päättyikin vasta kuulemma lähelle klo 24! 

Lauantaina illalla kaksi väsynyttä senioriohjaajaa jaksoi syödä iltapalaa hotellilla, mutta tanssit jäivät nyt väliin, vaikka houkuttelevalta näyttikin tanssiseura. Sunnuntaina jatkettiin normikisoissa, mutta se onkin jo oma juttunsa.

Kiitämme yhdistystämme saamastamme matkatuesta seniorien sm-kisoihin!

Marja ja Arja koirineen

Agilitya harvinaisen rodun kanssa - perunkarvatonkoira Rimma

Teksti: Erja Lindstedt

Agility on harrastus, joka sopii monenlaisille koirille. Tällä kertaa blogissa esiintyy pieni perunkarvatonkoira Rimma 3v. Perunkarvatonkoiran hyviä ominaisuuksia agilityä ajatellen ovat kevyt ja kestävä, kaikin tavoin liioittelematon rakenne. Ne ovat nopeita ja ketteriä koiria.

Kun meille muutti perunkarvatonkoira Rimma, oli minulle alusta asti selvää että se tulee kulkemaan mukana harrastuksissa kuten meidän muutkin koirat. Harrastukset valittaisiin tietenkin koiran mukaan, mutta kovasti toivoin itselleni agilitykaveria.

Rimma on karvallinen perunkarvatonkoira. Kuva: Taru Lehtonen

Perunkarvatonkoira on tyypillisesti luonteeltaan alkukantainen. Rimma on hyvin herkkä ja häiriöt vaikeuttavat sen keskittymistä välillä tosi paljon. Se on myös huomattavasti haastavampi motivoida kuin vaikkapa meidän mittelspitzit, joiden kanssa olen aiemmin tottunut harrastamaan. Rimman kanssa harrastaminen on ollut lopulta retki ihan uuteen ulottuvuuteen koiran kanssa yhdessä tekemisessä. Sen käytös voi koulutustilanteessa vaikuttaa siltä että sitä ei pätkääkään kiinnosta koko homma. Olen kuitenkin oppinut että jos se juoksee yksikseen ympäri kenttää, annettu tehtävä on sille liian vaikea tai sitten joku häiriö on sillä hetkellä liian suuri, eikä se pysty siinä tilanteessa muuta tekemään. Ristiriitaisissa tilanteissa Rimma tosiaan yleensä alkaa juosta ympäriinsä, näin se pyrkii helpottamaan hämmentynyttä oloaan. Tosin Rimma juoksee aika monissa muissakin tilanteissa. Se on ylipäätään kova tyttö juoksemaan!

Rimma taukomatolla

Nykyaikaiset koirankoulutusmetodit antavat onneksi toimivia ja koiralähtöisiä työkaluja ammattikouluttajien lisäksi meille tavan harrastajillekin. Rimmaa on alusta asti koulutettu pitkälti tarjoamisen kautta ja mahdollisimman operantisti. Kuitenkin sen tapauksessa ehkä suurin oivallus on ollut että sille opetettiin ”taukomatolle” meno. Matto on yleensä aina treenitilassa niin että Rimma voi halutessaan milloin tahansa mennä matolle. Jos tarjottu tehtävä on tavalla tai toisella Rimman mielestä mahdoton suorittaa, se valitsee maton. Tällöin tiedän että tehtävää pitää helpottaa, vaikkapa kääntää este niin ettei Rimman tarvitse suorittaa sitä kohti viereisellä kentällä olevaa kovaäänistä vierasta ihmistä. Tällä tavoin ollaan saavutettu täysin erilainen rento ja innokas meininki meidän treeneihin.

Rimma on aika fiksu koiraneiti. Usein se ketjuttaa asioita ja oppii välillä yhdellä naksautuksella jonkun ihan hassun liikesarjan. Se myös mallioppii hyvin helposti muita koiria seuraamalla. Tiukasti se seuraa usein tilannetta ja yrittää päätellä mistä asiasta muut saa palkkaa.

Rimma treenailee tällä hetkellä omatoimiajalla kanssani. Viime aikoina ollaan pystytty käyttämään myös ”Huutoaikoja” eli muilla kentillä voi jo olla voimakastakin häiriötä. Ryhmäpaikka en ole sille kuitenkaan vielä hakenut.

Rimman kanssa harrastaminen on minusta tosi antoisaa ja olen oppinut ihan valtavasti kouluttamisesta! Agilityssä edetään meidän omaan tahtiin. Jos kaikki menee hyvin, niin kisaamaankin lähdetään jonain päivänä, mutta aikataulutavoitteita en halua kisaamiselle laittaa enkä muutenkaan ottaa paineita asiasta.

Haluaisin tässä, kun tilaisuus on, kiittää erityisesti Tiina Kuusistoa, jolta olen saanut arvokkaita ohjeita ja rutkasti positiivista tsemppiä sekä Miia Anttilaa jonka kanssa on tovi jos toinenkin vietetty hallilla Rimman kanssa!

Rimma harrastaa agilitya. Kuva: Taru Lehtonen

Huom! Vaikka Rimman rotu on tässä jutussa voimakkaasti esillä, en mitenkään tahdo väittää että kaikki tämän rotuiset olisivat samalla tavoin haastavia kuin Rimma. Rotu on pieni, mutta silti Suomessakin on agilityssä kisaavia perunkarvatonkoiria.

RODUSTA

Perunkarvaton koiria tuotiin ensimmäistä kertaa Eurooppaan löytöretkeilijöiden mukana. Karvattomia koiria on esitetty Andien yhteiskuntien taiteessa jo tuhansia vuosia. Niihin liittyy uskomuksia ja tarinoita ja ne olivat arvostettuja päätellen siitä että karvaton koira kuvattiin usein papin, soturin tai muun tarinan päähenkilön vieressä.

Rotu on säilynyt viime vuosisatojen aikana pitkälti Perun rannikolla elävien maanviljelijöiden ansiosta. He pitävät kiinni uskomuksistaan joissa karvaton koira on tehokas apu reumatismiin ja kaikenlaisiin vaivoihin sekä tauteihin. Koirat myös pitävät viljavarastoja verottavan jyrsijäkannan kurissa. Sen epäileväinen ja varautunut luonne tekivät siitä hyvän vahdin. Nykyään kasvatuksessa he haluavat myös vahvistaa metsästysominaisuuksia (näöllä ajava koira). Näiden lisäksi se on tietenkin aina ollut mitä parhain seuralainen. Kun perunkarvatonkoirasta puhutaan elävänä muinaisjäänteenä, se ei ole kaukana totuudesta.

Lähde: SUKaRo:n kotisivut

Peppi, Rimman äiti, on karvaton versio perunkarvatonkoirasta

Kouluttajaesittelyssä Petra Malin

ATT on saanut lähivuosina muitakin kouluttajia muualta Suomesta, seuraavaksi heistä esitellään Petra Malin. Petra kouluttaa tällä hetkellä torstaisin K1-ryhmää.

Tässä juttua Petrasta ja hänen taustoistaan.

1. Kertoisitko kuka olet ja mitä teet? Miten olet päätynyt lajin pariin?

Olen Petra Malin, vuosi sitten Porista Turun seudulle muuttanut. Arkisin työskentelen sairaanhoitajana ja vapaa-ajalla touhuan koirieni kanssa. Agilityn pariin olen eksynyt ensimmäisen koirani Manun kanssa aloittaessamme agilityn alkeiskurssin, koska se näytti silloin kovin hauskalta. Pikkuhiljaa treenaaminen muuttui hömpöttelystä tavoitteellisemmaksi. Kisaaminen ja kouluttaminen on vienyt mennessään.

2. Mitä koiria sinulla on ja millä koiralla kisaat nyt?

Minulla on kääpiöpinseri Manu (FI AVA, RTK1, RTK2, TK1) ja x-rotuinen (rekisteröimätön kääpiöpinseri) kodinvaihtaja Ani (molemmat täyttävät tänä vuonna 8). Molemmat kisaavat kolmosluokassa agilityssa. Manu kisaa myös rallytokossa. Kovaa vauhtia lähentelevät jo veteraani-ikää, mutta kuten sanotaan: kääpiöpinseri paranee vanhetessaan. Tulokkaan paikkaa pitää vilkas australiankelpie Teuvo (3v), jonka kanssa kilpaillaan maksi kolmosissa.

Petra ja hänen laumansa

3. Mitä hyviä puolia haluaisit tuoda esille koirissasi?

Kääpiöpinserit ovat olleet aina hyviä motivoitumaan nameilla, joten niiden kouluttaminen on ollut helpohkoa. Agilityssa varsinkin antavat itsestään kaiken minkä pienistä kintuistaan pääsevät. Varsinkin lauman urokset ovat ns. ”putkiaivoja”, joten niiden kanssa ei ole tarvinnut vääntää asioita rautalangasta.

Teuvon kanssa ollaan painittu melkoisissa pohjamudissa pitkään, myös arki-elämän kanssa, joten nykyisin kun suurimmat ongelmat on selätetty sen kanssa, on vaan hienoa nauttia meidän saavuttamasta yhteistyöstä ja pitää hauskaa.

4. Millainen on taustasi kouluttajana ja mitä ajatuksia sinulla on kouluttamisesta?

Olen aloittanut agilityn kouluttamisen edellisessä agilityseurassani West Coast Agility Team:ssa, jossa ehdin kouluttaa kolmisen vuotta ja tänä vuonna toinen vuoteni kouluttajana alkoi ATT:llä. Olen suorittanut koulutusohjaan peruskurssin- sekä jatkokurssin (Toimin myös parin vuoden ajan vanhan seurani hallituksessa mm. koulutusvastaavana).

Koen kouluttamisen hyvin mielekkääksi, sekä myös omaa oppimista tukevaksi. Minusta on hienoa jakaa oppimaani eteenpäin.

Petra ja Teuvo

5. Millainen kouluttaja olet?

Kouluttajana pyrin ottamaan huomioon koirakot ja niiden tavoitteet. Pyrin myös alusta alkaen kouluttamaan niin, että asiat tehdään hyvin ja perusteellisesti. Pyrin saamaan koulutettavat itse oivaltamaan asioita sekä vastapainoksi tarjoamaan esimerkiksi erilaisia ohjausvalinta -vaihtoehtoja.

6. Mikä on parasta kouluttamisessa?

Kouluttamisessa parasta on nähdä koirakoiden kehittyminen. Parhainta se on, jos saa olla kehittymisessä mukana alkutaipaleesta asti. Parasta on nähdä oivallukset ja innostus mitä ohjaajilla on.

7. Miten itse valmistaudut koiran kanssa kisoihin/treeneihin?

Pyrin nukkumaan ja syömään hyvin ennen h-hetkeä. Koiran sekä itseni lämmittely sekä jäähdyttely on tärkeimmässä osassa. Jokaisen koiran kanssa on muodostunut omat harjoitteet ennen suorituksia. Yksi treenaa rauhoittumista, toista hetsataan ja kolmas otetaan radalle ilman ihmeellisempiä touhuamisia ennen suoritusta. Sanon itselleni ennen kisasuoritusta hyviä asioita, psyykkaan itseäni parhaaseen suoritukseen.

8. Mikä on parasta agilityssa?

Parasta agilityssa on yhdessä tekeminen ja hauskanpito. Hienoa on kun onnistuu tehdä parhaansa treeneissä sekä kisoissa. Agilityssa parasta on yhteistyö koiran kanssa. Agility harrastuksena on tuonut minulle tärkeimmät ystävät sekä tutustuttanut myös uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin.

Haastattelu toteutti Meri Johansson

Esittelyssä ATT:n toimikunnat – sponsori- ja tiedotustoimikunta

Tiesithän, että ATT:n jäsenenä pääset vaikuttamaan asioihin osallistumalla aktiivisesti toimikuntatyöskentelyyn. ATT:ssä on viisi toimikuntaa, joissa niiden jäsenet suunnittelevat ja toteuttavat erilaisia seuran toimintaan liittyviä asioita sekä antavat hallitukselle esityksiä isompiin päätöksiin liittyen. Kaikkiin toimikuntiin otetaan mielellään uusia jäseniä, sillä pieniä (ja isompiakin) vastuutehtäviä löytyy jokaiselle halukkaalle omien ajankäyttömahdollisuuksien mukaan. Sinun ei tarvitse sitoa käsiäsi ja kaikkea vapaa-aikaasi seuratoimintaan. Seura on kiinnostunut niin pienistä teoista kuin isoista ponnistuksista!

Ensimmäisenä esittelyssä sponsori- ja tiedotustoimikunta

Onko sinulla visuaalista silmää ja pidät erilaisten viestintämateriaalien suunnittelusta ja toteuttamisesta? Onko kirjallinen ulosantisi sujuvaa ja pidät erilaisten tekstien kirjoittamisesta? Tuletko hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja olet kiinnostunut luomaan ja pitämään yllä suhteita yhteistyökumppaneihin?

Jos vastasit yhteenkin kysymykseen kyllä, niin nyt olisi oiva tilaisuus tulla mukaan porukkaamme toteuttamaan erilaisia tiedotukseen, viestintään ja sponsoriasioihin liittyviä projekteja. Voit valita omien vahvuuksiesi mukaan työtehtäviä sen mukaan, olitko kiinnostunut esimerkiksi sähköisten materiaalien suunnittelusta, kotisivujen kehittämisestä, blogijuttujen kirjoittamisesta, valokuvaamisesta tai seuran ulkoisten suhteiden luomisesta ja ylläpidosta. Kaikkea ei tarvitse osata, innostuneisuus on tärkeintä!

Tule ihmeessä mukaan! Voit nykiä meitä hihasta/lahkeesta tai laittaa postia sponsori (at) atturku.net

Iloisin terveisin,

Hanna, bilevastaava

Johanna, tiiminvetäjä&bloggaaja

Maija, nettiguru

Anne, sihteerikkö&"jokapaikanhöylä"

Jonna, bloggaaja